Nurmijärven lintupaikat

Google Maps kuva: Isoniittu (klikkaa kuva isommaksi)

Klaukkala, Isoniittu ympäristöineen

Klaukkalan Isoniittu ympäristöineen tarjoaa monipuolisia linturetkimahdollisuuksia ympäri vuoden. Peltoalueen läpi luoteesta kaakkoon virtaa Luhtajoki, ja aluetta reunustavat monipuoliset osittain vanhatkin metsät, joissa tosin on tehty runsaasti hakkuita viime vuosina.

Talvella pelloilla päivystää säännöllisesti 1-2 isolepinkäistä, ja paikka on otollinen myös esim. hiiripöllölle vaellusvuosina. Klaukkalan puhdistamolta tulevat vedet pitävät Luhtajoen osittain sulana pitkälle alajuoksun suuntaan, mikä mahdollistaa sinisorsien ja satunnaisesti muidenkin vesilintujen talvehtimisen alueella. Muita mukavia talvisaikaan melko helposti nähtäviä lajeja ovat mm. pikkutikka ja kana- ja varpushaukat.

Keväällä pelloille nousee tulvaa, mikäli vedenkorkeus joessa nousee hyvin korkeaksi. Tulva ei kuitenkaan säily paikalla pitkään, joten merkittäviä lintukerääntymiä ei synny. Kevätaikaan harmaapäätikan huutelu on alueella helppo kuulla ja hämärän aikaan retkelle intoutuva harrastaja voi kuulla varpuspöllön huutelun pellon reunametsistä.

Kesäaikaan linnusto on monipuolisinta: Alue on varma ruisrääkkäpaikka, yleensä useamman yksilön voimalla. Jokivarsissa viihtyvät kerttuset ja sirkkalinnut ovat myös todennäköisiä tuttavuuksia, lukuisista satakielistä puhumattakaan. Öinen liikkuja voi kohdata myös vaikkapa lehtopöllöpoikueen tai alueella saalistelevan nuolihaukan. Alueen reunametsistä on mahdollisuus löytää liki kaikkia
mahdollisia eteläsuomalaisia metsälintulajeja pyystä jopa idänuunilintuun ja pikkusieppoon.

Syksyllä pelloille kertyy tyypilliseen tapaan kirvisiä, västäräkkejä ja muita pikkulintuja, joita voi päästä tarkkailemaan mukavasti lyhytkasvustoisilla laidunniityillä. Pikkulepinkäisiä pesii alueella, mutta erityisesti elo-syyskuun muuttoaikana niitä kertyy hyönteisjahtiin aidantolpille ja koiranputkien
latvoihin.

Google Maps kuva: Valkjärvi (klikkaa kuva isommaksi)

Valkjärvi

Valkjärvi on Sääksjärveä rehevämpijärvi, joskin laajempi kasvillisuus rajoittuu järven pohjoisosiin. Valkjärvi on kokoonsa nähden syvä järvi, joka pysyy sulana pitkälle syksyn ja talven rajamaille. Järven näkyvin pesimälintu on silkkiuikku, joita pesii lukuisia pareja.

Kesäajan vakiolintuihin kuuluvat myös kaakkurit, jotka käyvät paikalla kalassa Nuuksion pesimälammiltaan. Jo alkukeväästä järvellä on mahdollista nähdä kaakkureiden komeaa soidinta niiden oleillessa järvellä ennen pesimälampien sulamista. Toukokuun puolella järvelle pysähtyy vaihtelevia määriä pikkulokkeja, jotka viihtyvät hyönteispyynnissä järven selällä. Onnekas havainnoija voi löytää pikkulokkien seurasta myös mustatiiran. Kesäkaudella järvellä käy silloin tällöin kalassa räyskiä, usein ukkossateisen sään poutaannuttua. Järven rantalehdoissa pesii sekä pikku- että harmaapäätikkoja, ja myös valkoselkätikka on nähty järven rantamilla.

Loppusyksystä myös Valkjärvellä on mahdollista nähdä muuttomatkallaan levähtäviä arktisia vesilintuja. Muita mielenkiintoisia järvellä havaittuja lajeja ovat mm. pikku-uikku, ristisorsa, ryti- ja rastakerttunen sekä luhtakana.

Google Maps kuva: Lepsämän pellot (klikkaa kuva isommaksi)

Lepsämän pellot

Lepsämänjokilaakso on kulttuuriympäristönäkin näyttävä alue voimakkaine maastonmuotoineen. Linnustollisesti paikan leimallisin piirre on Isoniitun pelloille herkästi nouseva tulva. Alueen läpi mutkitteleva Lepsämänjoki tulvii pelloille paitsi keväisin myös syksyisin ja jopa kesäisin runsaiden sateiden myötä.

Kevätaikaan tulva-alueella on mahdollista nähdä mitä vain tavallisista muuttolinnuista harvinaisuuksiin saakka. Alueen laajuudesta johtuen kaukoputki on liki välttämätön harrastusväline tulvan lintujen kattavaksi näkemiseksi. Alkukeväästä linnusto painottuu sinisorsiin, taveihin, haapanoihin ja muihin sorsalintuihin ja tietysti joutseniin. Myös esim. töyhtöhyyppien ja västäräkkien määrät lasketaan parhaimmillaan sadoissa.

Myöhemmin keväällä lajisto painottuu kahlaajalintuihin, joiden määrät riippuvat suuresti tulvien laskun aikataulusta. Yleensä ainakin metsä- ja valkovikloja ehditään nähdä mukavia määriä ja toukokuun alussa pelloilla voi nähdä satapäisiä kapustarintaparvia. 2010-luvun aikana alueella levähtämään oppineet metsä-, tundra- ja kanadanhanhet ovat tuoneet näyttävän lisän kevätlinnustoon. Harvinaisuuksista kiinnostunut voi löytää parvista joka kevät myös lyhytnokkahanhen. Muita alueella säännöllisesti tai ainakin ajoittain tavattavia harvinaisuuksia ovat pikkujoutsen, harmaasorsa ja mustapyrstökuiri.

Google Maps kuva: Kirkonkylä, Järvenpohja (klikkaa kuva isommaksi)

Kirkonkylä, Järvenpohja

Järvenpohja on 1930-luvulla kuivattu matala järvi, joka aikoinaan on
ollut yksi Suomen parhaista lintujärvistä. Nykyään se on kirkonkyläisten suosittu ulkoilualue viljeltyjen peltojen keskellä.

Järvenpohja muodostuu kahdesta erillisistä pellosta, joille keväinen tulva muodostuu lumitilanteesta ja sateista riippuen. Uusittu pumppaamo kykenee nykyään pumppaamaan tehokkaasti vettä pois Järvenpohjan ojista. Tämän vuoksi Taipaleentien pohjoispuolelle muodostuu tulvapelto vaikka itse Järvenpohjalla ei tulvaa olisikaan. Linnut siten kerääntyvät sinne ja ainoa haittapuoli on se, että niiden tarkkailu ei ole niin helppoa kuin Järvenpohjalla.

Peltoteillä olevat sillat ovat hyviä muutontarkkailu paikkoja. Kun malttaa jäädä staijamaan, niin haukkojen näkeminen mahdollistuu sekä hanhimuuton seuranta etenkin syksyisin.

Keväällä alueella näkee joutsenten lisäksi hanhia ja sorsia. Kiurun laulua kuuluu hyvin yleisesti. Jos kahlaajien muuton aikana on vettä pelloilla, siellä voi nähdä suokukkoja, liroja, vikloja sekä
mustapyrstökuirin.

Parhaimmillaan alue on touko-kesäkuun vaihteessa, kun yölaulajat ovat äänessä. Lähes kaikkia yölaulajia voi kuulla, kun kävelee peltoteillä. Useat satakielet ovat äänessä Järvenpohjan pusikoissa, seassa lauleskelevat viita-ja luhtakerttuset ja taustaäänenä kaikuu ruisrääkän huuto.

Kesän edetessä kohti elokuun loppua pelloilla voi nähdä useita suohaukkoja ja pikkulepinkäisiä. Syksy on jo hiljaisempaa, kun hanhet muuttavat tai pysähtyvät pelloille. Viljojen puimisen jälkeen pelloilla voi nähdä satoja peippoja, tiklejä, hemppoja ja pikkuvarpusia. Sateisina syksyinä Taipaleentien pohjoispuolen luhtaniitylle muodostuu tulva, jossa joutsenten seurana on sorsia.

Talvella alue on hiljainen, joskin silloin tällöin näkee isolepinkäisiä.

Google Maps kuva: Kirkonkylä, Myllykoski (klikkaa kuva isommaksi)

Kirkonkylä, Myllykoski

Myllykosken ja sen lähikoskien seutu tarjoaa hyvien polkuyhteyksien myötä mukavan retkeilykohteen ympäri vuoden. Vuodesta 2007 alkaen alueella on nähty useana vuonna virtavästäräkkejä ja pesintäkin on varmistettu.

Talvisin alueen tyyppilintu on koskikara, ja kesällä 2015 laji jopa pesi paikalla. Jokivarren pensaikot tarjoavat hyviä laulupaikkoja kesän laululinnuille kuten satakielille, kultarinnoille, kerttusille ja sirkkalinnuille. Rantametsät ovat myös hyvää tikkamaastoa, jossa valkoselkätikastakin on tehty useita havaintoja. Myös harvinainen kuningaskalastaja on näyttäytynyt alueella muutaman kerran.

Google Maps kuva: Perttula, Kuhajärven pellot (klikkaa kuva isommaksi)

Perttula, Kuhajärven pellot

Entisen Kuhajärven pohja muodostaa laajan yhtenäisen peltoalueen, jossa on mahdollista havaita kaikenlaisia laakeiden aukeiden lintulajeja. Alue on tyypillistä tuulihaukan pesimäympäristöä, ja avara pelto houkuttaa muitakin petolintuja, kuten syksyisiä sinisuohaukkoja. Jopa talvisaikaan paikalla voi nähdä vaikkapa hiirihaukan tai piekanan. Syysaikaan alueella on havaittu myös harvinaiset punajalka- ja arosuohaukka.


Vaikka Kuhajoki virtaa peltoalueen läpi, nousee tulvavesi pellolle vain poikkeuksellisen suuren vedenkorkeuden aikaan. Vesi virtaa tehokkaasti eteenpäin Kuhakoskesta, joka on talvisin Nurmijärven parhaita koskikarapaikkoja.

Google Maps kuva: Savikko (klikkaa kuva isommaksi)

Rajamäki, Savikon pellot


Google Maps kuva: Rajamäki, Sääksjärvi (klikkaa kuva isommaksi)

Rajamäki, Sääksjärvi

Omaleimainen Sääksjärvi on paitsi hieno kesäpäivien rantakohde myös kiinnostava lintupaikka. Karu lähdepohjainen järvi ei houkuta kovin runsasta pesimälajistoa (kesäisin pesii kuitenkin esim. tukkakoskelo), mutta tarjoaa muuttoaikaisen levähdyspaikan karummilla vesistöillä viihtyville lintulajeille.

Linnustollisesti paikka on antoisin keskellä synkintä syksyä loka-marraskuussa. Tuolloin järvellä on hyvät mahdollisuudet nähdä alleja, mustalintuja ja pilkkasiipiä. Kesäinen linnusto painottuu järvellä ruokaileviin kuikkiin, kalatiiroihin ja yksittäisiin pesiviin kanadan- ja valkoposkihanhipareihin. Voi myös nähdä Meriharakan sekä uimarannan P-paikalta voi kesäyönä kuunnella kehrääjän surinaa.

Loppukesästä veden ollessa matalalla järven rantamille saattaa syntyä laajojakin hiekkasärkkiä, jotka mahdollistavat myös kahlaajien levähtämisen alueella. Levähtäjissä voi nähdä myös sotkia.