Apus ry

Apus ry on Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajien
yhdistys, jonka tavoitteena on edistää lintuharrastusta ja lintujen suojelua omalla alueella, Suomessa ja kansainvälisesti.

Liity jäseneksi!

Voit liittyä Apuksen jäseneksi BirdLifen liittymislomakkeella. Jäsenmaksu on 26 eur/vuosi. Liittymislahjana saat Lintuharrastus-oppaan ja BirdLifen havaintovihon.

Apuksen ekokisa

Tästä pääset Ekokisan sivulle: osallistu tai seuraa tuloksia!

Tykkää Facebookissa

Anna palautetta sivuista tai terveisiä Apukselle

BirdLife International

BirdLife International

Yhteystiedot

Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry
Osoite: PL 109, 05801 Hyvinkää
Sähköposti: apus@birdlife.fi
Tilinumero:
FI62 1029 3006 1010 82

BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomi

Apus kerää lintuhavaintoja toimialueensa kuuden kunnan alueelta. Havaintoja käytetään erilaisiin tutkimus- ja seurantatarkoituksiin ja niistä tehdään katsauksia yhdistyksen jäsenjulkaisuihin sekä Tringa- ja Linnut- lehtiin.

Havaintouutisia

Katsaus lintuvuoteen 2018

Tammikuun alussa oli vielä erittäin leutoa, mutta loppukuusta tullut lumi pysyi maaliskuulle. Talven mielenkiintoisimpia lintuilmiöitä oli peippojen erittäin runsas esiintyminen. Apus-alueella talvehtii normaalisti vain muutamia peippoja ja järripeippoja. Nyt esimerkiksi Tuusulan Rantatien piharuokinnalla oli 60 järrin parvi 13.1. ja Mäntsälässä 50 peipon parvi tammikuun lopulla. Yli 20 linnun parveja oli noin 20 eri puolella aluetta. Molemmat ovat muuttajia, mutta nyt niitä oli paljon, sillä alkutalvi oli leuto ja ravintotilanne hyvä.

Joutsenia jäi talvehtimaan runsaasti ja Hy Kytäjällä oli tammikuussa jopa 70 linnun parvi. Vieläkin erikoisempaa oli 370 kanadanhanhen parvi Nu Lepsämässä. Porukassa oli myös yksi merihanhi tammikuun alkupäiville asti.
Tammikuiset talvihavainnot tehtiin myös pilkkasiivestä, mustalinnusta Tuusulanjärveltä ja lapasotkasta. Nurmijärveltä
Sensaatiomainen talviesiintyminen oli myös jänkäkurpalla, joita löytyi 11 lintua Kerava-Tuusula- Järvenpää -alueelta.  Näitä kannattaisi etsiä kaikista avoimena pysyvistä ojista, erityisesti paikoista joissa on esimerkiksi osmankäämiä.
Talven harvinaisuuksia oli Mä 9.-15.1.ja Nu 3.2. havaitut suopöllöt. Mä ja Hy nähdyt valkoselkätikat, Jä  13.1. rengastettu tiltaltti, Tu koko talven ruokinalla viettäneet pähkinänakkelit ja Mä havaittu vuorihemppo.

Punapäänarsku – uusi laji

Helle helli jo toukokuusta alkaen ja varsinkin läpimuuttavien lintujen havaitut määrät olivat erittäin pieniä. Pohjoiseen matkaavilla linnuilla ei ollut mitään syytä pysähtyä, sillä myötätuulisia muuttopäiviä oli runsaasti ja kevät eteni koko Suomessa ripeästi. Esimerkiksi valkovikloja lepäili Tuusulassa koko kevään aikana vain noin 50 lintua kun edellisenä keväänä lepäilijöitä oli noin 350. Sama tilanne oli myös kaikkien muiden lajien kohdalla, sillä esimerkiksi rastaita nähtiin yli 100 linnun kerääntyminä vain kolmena päivänä. 

Hanhimäärät olivat taas komeita. Nu Lepsämästä laskettiin huhtikuun puolessa välissä olevan jopa lähes 10 000 metsähanhea samoin kuin Hy Kytäjällä. Myös tundrahanhien määrät olivat samaa luokkaa. Hanhiparvissa oli useita lyhytnokkahanhia, Hy Kytäjällä jopa 7.
Vuoden yksi harvinaisimmista lajeista oli Nu Lepsämässä päivän viettänyt punapäänarsku, uusi laji Apukselle! Muita harvinaisuuksia olivat jalohaikarat 15.4. Nu ja 19.4 Mä, arosuohaukka 20.4. Nu ja 5.5. Jä, keräkurmitsa 25.5. Nu, Mustatiira 21.5. Hy Ridasjärvi. Kevään erikoisimpia oli upea seitsemän valkosiipitiiran parvi 26.5.Hy Ridasjärvellä. Turturikyyhky tehdään 0-1 havaintoa vuodessa, nyt lotto osui 22.5. Hyvinkäälle. Sepelrastaita havaittiin kaikkiaan noin 7 yksilöä 16.-24.4.

Peltosirkku sinnittelee

Kesästä tuli historian kuumin.  Se suosi erityisesti hyönteissyöjiä, mutta esimerkiksi ruisrääkät taisivat jäädä pesimään matkan varrelle, sillä Tuusulassa narinaa kuului kesäkuussa vain neljästä paikasta ja Mäntsälässäkin yksilöitä oli vain noin tusinan verran. Myös kehrääjiä oli surkeasti. Tuusulassa surisi neljässä paikassa, Mäntäsälässä noin 8:ssa ja Nurmijärvellä parissa paikassa.

Hyvinkäällä tehtiin yhdistyksen toimesta vanhojen metsien lintukartoitusta ja sieltä löytyi noin 10 idänuunilinnun reviiriä, kun muualla tämäkin laji oli vähissä: Jä 1 reviiri, Mä 3 ja  Nu 1. Pikkusieppoja oli Jä Lemmenlaaksossa noin 6 linnun keskittymä ja Hy noin 7 reviriiä.  
Osa perinteisistä pesimälajeista on häviämässä hyvää vauhtia. Räystäspääskystä ei Tuusulasta ilmoitettu yhtään havaintoa!  Peltosirkku ei tiettävästi pesinyt enää Tuusulan perinteisellä paikalla Vanhakylän pelloilla. Muutama reviiriin viittaava havainto tehtiin toukokuussa Mäntsälässä ja Nurmijärvellä. Keltavästäräkistä  ilmoitettiin yksi havainto koko kesältä.
Ilon pilkahduksia olivat Jä Haarajoella onnistuneesti pesinyt virtavästäräkki ja samalla paikalla ilmeistä pesintää yrittänyt kuningaskalastaja.

Arosuoennätys

Syksyn yksi kohokohdista oli jälleen kerran hanhien valtaisat määrät. Tällä kertaa valkoposkihanhien painopiste oli alueen pohjoisosissa. Mäntsälästä laskettiin 21.10. yhdeltä pellolta 10000 paikallista valkkaria. Myös kanadanhanhien loppusyksyn määrät olivat huimia. Nu ilmoitettiin 350 lintua 1.11.

Merimetsosta on tulossa yhä yleisempi näky. 15.8. Mäntsälässä havaittiin 64 muuttavan linnun parvi. Tutkimattomat olivat sen tiet, sillä parvi oli vankasti matkalla koilliseen.  Myös merikotkia nähdään jo todella yleisesti sisämaassa. Paikallisista merikotkista tehtiin syksyllä 123 havaintoa!
Nuoria arosuohaukkoja nähtiin ennätysmäärä, noin 10 yksilöä, joka enemmän kuin esimerkiksi maakotkia (noin 7 yksilöä).
Kuningaskalastajasta tehtiin 5 havaintoa, joka on paljon tavallista enemmän. Harjalinnusta tehtiin kaksi havaintoa; Tu Anttilassa 4.10. ja Tu Nummenharjussa 6.10.
Erittäin kova havainto on myös 10.9. Nurmijärveltä havaittu idänuunilintu, josta on tyylikäs video havaintopalvelu Tiirassa. Historia tuntee ainoastaan yhden tätä myöhäisemmän havainnon alueeltamme.
Kova lapintiaisvaellus näkyi myös meillä yhden linnun voimin; 5.11. Hy Kaidanpää.

Mikko Savelainen

Hurja harvinaisuuspäivä 30.5.2016

Toukokuun toiseksi viimeinen päivä jää historiaan yhtenä hurjimmista lintuharvinaisuuspäivistä alueellamme. Aamulla tuli Hyrylästä tieto laulavasta keltahemposta ja illalla löytyi Nurmijärveltä amerikantavi.

Amerikantavista on vain yksi aiempi havainto alueelta, sekin on 30 vuoden takaa. Amerikantavi on tavallisen tavin läheinen sukulainen ja harhautuu Suomeen muutaman yksilön voimin vuosittain. Nurmijärvellä pienelle kosteikolle laskeutuneen harvinaisen sorsan löysi Jouko Olkio.

Varuskunta-alueella viihtyvän keltahempon löysi Antti Kanniainen. Koiras lauloi kitisevää lauluaan aktiivisesti ja illalla huomattiin, että paikalla on sekä koiras että naaras. Nähtäväksi jää ovatko linnut jo pesimäpuuhissa paikalla. Keltahemppo on tätä ennen havaittu alueellamme vain kahdesti.keltahemppo.jpg

Tuusulan Hyrylän keltahemppo. Kuva Mika Asikainen.

amerikantavi-antti-mahonen.jpg

Nurmijärven amerikantavi. Kuva Antti Mähönen.

Pöllöjä äänessä runsaasti (8.3.2016)

Keski- ja Pohjois-Uudellamaalla on havaittu huhuilevia pöllöjä poikkeuksellisen paljon. Ilmiön taustalla on runsas myyräkanta, joka takaa pöllöille hyvän ravintotilanteen ja enteilee runsaasti pesintöjä.

Esimerkiksi jo lähes kadonneeksi tuomitusta helmipöllöstä on tehty helmi-maaliskuun aikana yli 20 kuulohavaintoa. Vähän nyrkkiä isompi pöllö on huudellut tyypillistä pu-pu-pu-sarjaa erityisesti Mäntsälässä ja Hyvinkäällä, mutta lajista on havaintoja myös Tuusulasta, Nurmijärveltä ja jopa Keravalta.

Helmipöllöt onnistuivat viime kesänä pesinnässään ydinalueellaan Keski-Suomen pohjoispuolella ja pöllöillä havaittiin voimakasta vaellusta syksyllä. Osa vaeltajista on viettänyt talven Etelä-Suomessa, ja koska niiden pääravintoa metsämyyriä on paljon, pöllöt ovat aloittaneet pesintään viittaavan soidinpuputuksen.

Helmipöllöt pesivät palokärjen hakkaamissa koloissa, ja koska koloja on metsissä paljon, niin hyvälle helmipöllökeväälle on kaikki edellytykset. Tämä onkin toivottavaa, sillä viime vuonna koko alueella ei kuultu kuin pari helmipöllöä ja varmistettuja pesintöjä ei ollut yhtään.

Lehtopöllöistä jo yli 40 havaintoa

Myös isompia pöllöjä, kuten lehto- ja viirupöllöjä on kuultu hyvin. Lehtopöllö viihtyy asutuksen liepeillä, joten sen huhuilua voi kuulla lähes missä tahansa. Lehtopöllöistä on tehty jo yli 40 havaintoa, mikä lienee jo jonkin tason ennätys. Harvinaisia viirupöllöjäkin on kuultu tusinan verran. Ne vaativat pesimäreviirikseen neliökilometrejä korpimetsää, joten esiintyminen keskittyy Mäntsälän itä- ja pohjoisosiin.

Sen sijaan huuhkaja on edelleen alueella erittäin harvinainen. Näistä lähes metrinmittaisista pöllöistä on vain muutama havainto. Keski- ja Pohjois-Uudellamaalla pesii 6 pöllölajia. Edellä mainittujen lisäksi onnekas yöretkeilijä voi kuulla piskuisen varpuspöllön viheltelyä, joka kuulostaa verkkaiselta kuorma-auton peruutusmerkkiääneltä tai rytmikkäästi huu-ääntä toistelevan sarvipöllön.

Kuuntele ja ilmoita havaintosi

Maaliskuu on vielä hyvää aikaa kuunnella pöllöjä. Pöllöt aloittavat huhuilun noin tunnin auringon laskun jälkeen ja huutavat läpi yön. Pöllöjä voi kuunnella missä tahansa. Parhaimmat paikat ovat isojen metsäalueiden reunoilla. Tärkeintä on, että kuuntelua häiritsevää melua, kuten liikennettä on mahdollisimman vähän. Myös tuuli häiritsee kuulemista, joten tyynet illat ovat parhaita. YLE:n sivuilla voit käydä kuuntelemassa pöllöjen ääniä. Jos olet itse havainnut pöllön Keski- ja Pohjois-Uudellamaalla, ilmoita havainnoistasi tällä nettilomakkeella.

helmipollo-antti-mahonen-vaaka.jpg

Harvinaisuuskatsaus 2015 (8.2.2016)

Vuoden 2015 harvinaisimmista lajeista on koottu yhteenveto. Sama yhteenveto on julkaistu lyhyemmässä muodossa jäsentiedotteella 1/2016.

Vuoden 2015 kruunuja olivat kaksi uutta aluepinnaa (harmaasirkku ja isohaarahaukka), alueen toinen isokirvinen ja keltahemppo, kolmas pussitiainen ja neljäs lapinuunilintu. Poikkeuksellisen runsaana esiintyivät mm. arosuohaukka, lampiviklo, taigauunilintu ja tunturikiurustakin tehtiin kolme havaintoa. Kirjosiipikäpylintujen keväinen esiintymä oli ennennäkemätön. Lue koko katsaus täältä!

Uudet lajit ja kuntapinnat 2015 (22.1.2016)

Kuluneen lintuvuoden hyvyyttä tai huonoutta voi mitata monella tavalla. Jos mittarina käytetään alueella havaittuja uusia lintulajeja, niin vuotta 2015 voi pitää varsin hyvänä. Apuksen alue sai kaksi uutta lajia: Mika Asikainen havaitsi huhtikuussa Järvenpään yli matkaavan isohaarahaukan ja onnistui jopa kuvaamaan kännykkä-kaukoputki yhdistelmällä taivaalla kaartelevan haukan -ei ihan helppo homma! Erikoistaitoja tarvittiin myös toisen aluepinnan löytämisessä. Jarmo Pirhonen havaitsi ja tunnisti pelkän äänen perusteella yli lentävän harmaasirkun syyskuussa Hyvinkäällä. Tämä laji oli hyvin bongattavissa useiden viikkojen ajan. Molemmat havainnot ovat harvinaisuushavaintoja valvovan rariteettikomitean hyväksymiä ja järjestyksessä Apuksen alueen 298. ja 299. laji.

Myös kuntakohtaiset lajilistat saivat täydennystä. Uusina kuntapinnoina havaittiin:

jalohaikara, Mäntsälä
isohaarahaukka, Järvenpää
punajalkaviklo, Kerava
pussitiainen, Tuusula
keltahemppo, Hyvinkää
harmaasirkku, Hyvinkää


Kytäjän peltopyyt eivät luonnonvaraisia (29.9.2015)

Apuksen havaintotyöryhmä selvitti Hyvinkään Kytäjän peltopyytilannetta. Haastattelimme mm. riistanhoitoyhdistyksen edustajaa, jolla oli tarkkaa tietoa peltopyyistutuksista.

Peltopyitä haudotetaan Kytäjän kuivurin luona ja siitä niitä päästetään maastoon joen molemmin puolin. Lukumäärissä puhutaan pikemmin tuhansista kuin sadoista vuodessa. Hävikki on siis todella kovaa. Alueella on myös poikkeusluvat peltopyiden metsästämiseen.

Silloin tällöin lintuja selviää talven yli ja vuosien varrelta on myös yksittäisiä havaintoja, että ne olisivat pesineet luonnossa. Riistanhoitoyhdistyksen edustaja oli kuitenkin sitä mieltä, että alueen peltopyykanta on olemassa täysin istutusten varassa eikä selviäisi itsestään.

Havaintotyöryhmä on selvityksen perusteella sitä mieltä, että Kytäjän peltopyyt eivät ole luonnonvaraisia eivätkä siten myöskään pinnakelpoisia Apuksen pinnakisoissa.

Harmaasirkku havaittiin Hyvinkäällä 5.9.2015

Jarmo Pirhonen oli retkeilemässä Hyvinkään Kytäjällä edellisen päivän arosuohaukan näkemisen toivossa. Sateen lomassa huomiota kiinnitti tien yli lennähtänyt pikkulintu, joka toi mieleen heti harmaasirkun. Hieman myöhemmin lintu löytyi uudelleen pellosta ja varmistui harmaasirkuksi. Lintua kävi bongaamassa kymmeniä bongareita, sillä se on kovan luokan harvinaisuus myös Tringan alueella - vain kaksi havaintoa Tringan alueella 2000-luvulla.

Harmaasirkku on erittäin kookas pikkulintu, joka myös lentää hyvin syväaaltoisesti ja raskaasti. Kytäjän lintu viihtyi vihreällä niityllä, päivysti korsien latvoissa ja vaihtoi lentäen välillä paikkaa. Harmaasirkkua ei ole aiemmin havaittu Apuksen alueella ja siitä tulee alueemme 299:s laji, mikäli havainto hyväksytään rariteettikomiteassa.

Katso Jarmo Pirhosen harmaasirkkukuvat Kuvat-sivulta.

harmaasirkku-mika_asikainen.jpg

Kuva: Mika Asikainen

Vuoden lintu 2015: Räystäspääsky

Tänä kesänä Birdlifen Vuoden lintuna on räystäspääsky. Toivottavasti Apuksen alueelta ilmoitetaan kaikki tietoon tulleet havainnot! Lajin nykyisestä pesimäkannasta yhdistyksen alueella ei ole toistaiseksi kovin tarkkaa tietoa, joten nyt jos koskaan kannattaa kierrellä paikkoja, joissa voisi räystäspääskyn ajatella pesivän. Laji on alueellamme jo varsin vähälukuinen, joten jokainen havainto on tarpeen. Pesimäpaikalta olisi hyvä saada kirjattua yhdyskunnan koko (asuttujen pesien lukumäärä ja paikalla olevien lintujen määrä) sekä tiedot pesimäympäristöstä ja pesien paikoista (rakennus, silta jne.). Myös historiatietoa pääskyjen pesinnästä kyseiseltä paikalta kannattaa tallentaa havainnon oheen, jos sellaista on tiedossa vuosien takaa.

Havainnot ilmoitetaan Tiiraan (www.tiira.fi) lisätietojen kera tai sitten voi käyttää Birdlifen pääskylomaketta: http://www.birdlife.fi/vuodenlintu/

Pesien etsiminen on siitä mukavaa puuhaa, että liikkeellä ei tarvitse olla anivarhain, vaan pääskyt ovat aktiivisia myös päiväsaikaan.

Haarapääskyäkin koskevia pesimähavaintoja toivotaan ilmoitettavan, vaikka pääpaino kohdistuukin räystäspääskyjen etsimiseen.

Hyviä pääskyretkiä!

t. Petri Sola

Vuoden lintu-vastaava, Apus ry, petri.sola@gmail.com

raystaspaasky-petri-vainio.jpg

Räystäspääsky on vuoden lintu
Kuva: Petri Vainio. Lähde: BirdLife Suomi

Isohaarahaukasta uusi laji Apukselle

Järvenpään Kaakkolan lintutornin yli muutti perjantaina 24.4. isohaarahaukka, josta tulee 298:s havaittu laji Apuksen alueelle, mikäli BirdLife Suomen rariteettikomitea hyväksyy havainnon. Tässä kertomus havaintotilanteesta.

"Olin kiertänyt Tuusulanjärven aaamupäivän aikana ja saavuin Kaakkolan tornille kello 12:40. Keli oli erinomainen muutonseurantaan, tuuli kävi lännestä ja taivaalla oli pilviä helpottamassa lintujen löytämistä taivaalta. Ruskosuohaukka käväisi järven pohjukan päällä ja korkealta taivaalta löytyi muita muuttajia: sinisuohaukka, piekana, parvi kuoveja ja kaksi valkovikloa.

Järven takana, suunnilleen Keudan suunnassa, havaitsin kiikareilla korkealla kaartelevan petolinnun. Se näytti etäisyydestä huolimatta kookkaalta. Kaukoputkella havaitsin heti erikoisen siipien asennon: käsisiivet roikkuivat voimakkaasti alaspäin taipuneina. Myös lovipäinen pyrstö oli helppo havaita, vaikka lintu oli vielä kaukana. Kyseessä oli siis haarahaukka!

Lintu eteni enimmäkseen liitäen ja välillä siivillä lyöden. Siiveniskut olivat haarahaukoille tyypillisen keveitä. Siivet olivat liidossa ja kaartelussa alaspäin taittuneina. Lintu oli hyvin pitkäsiipinen ja solakka. Lintu käänteli koko ajan pyrstöä puolelta toiselle ja myös levitti sitä usein, varsinkin kaartelussa.

Kun lintu lähestyi, näkyi muodon lisäksi myös värituntomerkkejä: selkäpuolen kirkkaan vaaleat kuviot, kanelin punaruskea pyrstö, lämpimän punaruskeat vatsa ja siipien etuosa sekä siipien alapinnalla suuret valkeat luukut käsisiipien tyvellä. Tämähän on isohaarahaukka!

Lintu jatkoi matkaansa suoraviivaisesti kohti pohjoista ja hävisi metsän taa seitsemän minuutin tuttavuuden jälkeen. Vaikka linnun yläpuoli näkyi vain vilaukselta, havaitut tuntomerkit sopivat niin hyvin isohaarahaukalle, että pidin lajia varmana ja laitoin tiedon havainnosta Tikli-verkkoon."

Isohaarahaukka on Suomessa suurharvinaisuus. Parempia havaintovuosia ovat olleet 1992, 2007 ja 2013. Tänä keväänä isohaarahaukkoja on ollut liikkeellä ennätysmäärin, havaintoja on kertynyt Lounais-Suomi -painotteisesti jo yli kolmekymmentä. Osa näistä koskee toki samoja yksilöitä. Meitä lähellä havaintoja on tehty mm. Porvoossa, Vantaalla ja Helsingissä. Isohaarahaukka pesii Suomea lähinnä Etelä-Ruotsissa, missä populaatio on ollut kasvussa. Maailmanlaajuisesti laji on kuitenkin vähenemässä.

Mika Asikainen (27.4.2015)

Poikkeuksellinen kirjosiipikäpylintu-esiintymä (15.4.2015)

Apuksen alueella on viimeisen kolmen viikon aikana havaittu harvinaisia kirjosiipikäpylintuja 5-6 eri paikassa. Kyseessä on todella poikkeuksellinen esiintymä, sillä keväisiä kirjosiipikäpylintuja on havaittu Apuksen alueella vain kahtena keväänä tätä aiemmin.

Kyse voi olla jopa pesivistä linnuista, sillä kevät on käpylintujen pesimäaikaa. Mäntsälässä havaittiin tänään kiivaasti varoitteleva pari ja havainnoista kaksi muutakin on koskenut useampaa kuin yhtä lintua.

Myös muualla Uudellamaalla lajista on tehty runsaasti havaintoja. Tringan alueella havainnot alkoivat runsastua maaliskuun puolivälin jälkeen.

Edellisen kerran keväinen "kirjosiipiloxia" on havaittu alueellamme vuonna 1983 ja sitä edelliset keväthavainnot ovat vuodelta 1957. Syksyisin laji on meidänkin alueella ollut viime aikoina vuosittainen vieras, vaikka muutamina syksyinä havainnot ovatkin voineet jäädä hyvin vähiin.

Kirjosiipikäpylintu on hyvin nähtynä helppo erottaa muista käpylinnuista kirkkaan valkoisista siipijuovista. Myös sen äänet ovat erilaiset kuin pikku- ja isokäpylinnun. Kirjosiiven lentoääni on kuiva, hieman urpiaismainen ja nenäsointista tööttäävää ääntä ei muilla käpylinnuilla ole lainkaan. Katso Petri Parkon video, jossa pariskunta ääntelee aktiivisesti.

kirjosiipikapylintu-mantsala-petri-parkko.jpg

Kirjosiipikäpylintu, Mäntsälä 15.4.2015. Kuva Petri Parkko.

Pöllötilanne 21.3.2015

Pöllöjen huhuiluaktiivisuudessa on ollut viimeisen viikon aikana havaittavissa pientä virkistymistä. Myös kuunteluolosuhteet ovat olleet erinomaisia. Ohessa tilannetietoa Apuksen alueen pöllöhavainnoista 1.2.-21.3.2015, perustuen Tiiran havaintoihin (mukana myös salatut havainnot). Tarkasteluyksikkönä reviiri.

Huuhkaja: Hy 3-4Ä + 1 näköhavainto, Nu 2Ä, Mä 1Ä
Viirupöllö: Mä 3Ä + 2 näköhavaintoa, Hy 1Ä + 2 näköhavaintoa
Lehtopöllö: Mä 5Ä, Hy 1Ä, Jä 4Ä, Tu 2Ä, Nu 2Ä
Lapinpöllö: Nu 1 ikkunaan törmännyt, nälkiintynyt
Helmipöllö: Mä 1Ä
Varpuspöllö: Mä 4Ä, Hy 1Ä, Nu 1Ä
Sarvipöllö: Nu 1 kuollut, autoon törmännyt
Hiiripöllö: ei havaintoja
Suopöllö: ei havaintoja

terv. Petri Sola

19.3.2015 Lintujen kevätmuutto selvästi etuajassa

Ensimmäiset muuttolinnut saapuivat tänä vuonna ennätysaikaisin. Helmikuun alun lauhat kelit siivittivät telkän Tuusulanjoelle noin kolme viikkoa ennen keskimääräistä ensihavaintoaikaa ja Mäntsälässä 21.2. havaitut kaksi metsähanhea olivat koko Suomen ensimmäiset.

Plusasteilla pysynyt sää ja vesisateet sulattivat pellot jo helmi-maaliskuun vaihteessa. Maanantaina 9.3. pelloilla havaittiin jo kymmenittäin joutsenia, kiuruja ja töyhtöhyyppiä. Uusia muuttolajeja on kirjattu sen jälkeen lähes päivittäin.

Lajit saapuvat usein suurin piirtein samassa järjestyksessä. Vallitsevan säätyypin merkitys, erityisesti tuulen suunta, on ratkaiseva muuttolintujen saapumiselle. Sateinen ja sumuinen, mutta lounaistuulinen päivä tuo tällä hetkellä enemmän muuttolintuja Suomeen kuin esimerkiksi kuiva ja aurinkoinen, mutta kaakkoistuulinen päivä. Tämä johtuu siitä, että ensimmäiset muuttolinnut ovat lyhyen matkan muuttajia ja tulevat Suomeen Itämeren ympäristöstä. Kaakosta tulevien muuttolintujen lähtöalueet ovat kauempana, ja vaikka myötätuuli siivittäisikin niiden tuloa, niin ne eivät ole vielä lähelläkään Suomea.

30.10.2014 Joutsenbongauksessa lähes 900 joutsenta

25.-26.10. oli valtakunnallinen joutsenbongaus, jossa pyrittiin jälleen selvittämään Suomen joutsenmäärää. Apus kokosi joutsenhavainnot omalta alueeltaan. Viikonlopun tulos oli vähintään 893 joutsenta. Apuksen alueelta ilmoitettiin peräti 95 joutsenhavaintoa viikonlopun aikana, mistä lämpimät kiitokset kaikille osallistuneille.

Koko maassa joutsenia havaittiin viikonloppuna yhtensä noin 57 600. Tämä on viisituhatta enemmän kuin viime syksynä ja kymmenentuhatta enemmän kuin kaksi vuotta sitten. BirdLife arvioi tuloksen perusteella, että joutsenkanta on edelleen kasvussa. Syyskannan kooksi arvioidaan nyt 70 000 lintua.

Apuksen alueella joutsenhavainnot jakautuivat kunnittain seuraavasti:

  • Hyvinkää 349
  • Mäntsälä 291
  • Nurmijärvi 180
  • Tuusula 63
  • Järvenpää 10

Valtakunnallisista tuloksista voit lukea lisää BirdLife Suomen joutsenbongaussivuilta.

20.10.2014 Sepelhanhi pysähtynyt Järvenpäähän

braber-vanhankylanniemi-201014-mikaasikainen.jpgYksinäinen sepelhanhi on muutaman päivän ajan laiduntanut Järvenpään Vanhankylänniemen nurmikoilla. Huolestuneet luonnossa liikkujat ovat ottaneet yhteyttä Apukseen kysellen pitäisikö lintua auttaa jotenkin. Tämän päivän havaintojen perusteella hanhi kuitenkin ruokailee normaalisti ja on täysin lentokykyinen, joten sillä ei ole suurempaa hätää.

Näin myöhään syksyllä ei sepelhanhia normaalisti nähdä Apuksen alueella. Aivan tavaton havainto ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä myöhäisempiäkin havaintoja kyllä tunnetaan alueelta. Kaikkien aikojen myöhäisimmät havainnot on tehty marraskuussa: 6.11.2010 Nurmijärven Klaukkalassa ja 4.11.2007 Hyvinkään Ridasjärvellä.

Sepelhanhi on Suomessa läpimuuttaja. Ne pesivät Pohjois-Venäjällä ja muuttavat kaakkoisen Suomen yli pääasiassa syys-lokakuun vaihteessa.

Kuva: Mika Asikainen

12.10.2014 Tilhet tulevat myöhään

Tilhi on yksi varmimpia todellisen syksyn merkkejä Apuksen alueella. Tilhet saapuvat pohjoisesta Apuksen alueelle syys-lokakuussa. Hyvinä marjatalvina tilhet viipyvät Etelä-Suomessa läpi talven, huonoina vain vähän aikaa loka-marraskuussa. Keväällä takaisin pohjoiseen matkalla olevia tilhiä nähdään vielä huhti-toukokuussa.

Tilhi pesii hiljakseen Pohjois-Suomen metsissä ja syksyisin linnut kerääntyvät parviin ja tyhjentävät pihlajapuita marjoista. Tilhiparven tunnistaa helposti kirkkaasta helisevästä äänestä. Lennossa tilhi muistuttaa suuresti kottaraista niin muodoltaan kuin lentotavaltaankin. Harmaalla syystaivaalla tilhen kirkkaat väritkin erottuvat heikosti.

Tilhi on viimeksi nähty Apuksen alueella 27.4.2014 (Jä Isokytö, V-P Rannila). Ensimmäisiä tilhiä on jo nähty etelärannikkoa myöten, mutta Apuksen alueelta ei tilhihavaintoja ole vielä ilmoitettu. Mikäli ensihavainto jää tälle päivälle tai myöhemmälle, on kyseessä 2000-luvun myöhäisin ensihavainto Apuksen alueella.

Syksyiset ensihavainnot tilhestä 2000-luvulla:

  • 11.9.200220081120_122905tilhikerava.jpg
  • 13.9.2001
  • 16.9.2012
  • 17.9.2004
  • 17.9.2008
  • 20.9.2010
  • 24.9.2013
  • 26.9.2007
  • 30.9.2011
  • 6.10.2005
  • 7.10.2000
  • 9.10.2006
  • 10.10.2009
  • 11.10.2003
  • XX.10.2014

Kaikkien aikojen aikaisin syyshavainto tilhestä Apuksen alueella on tehty 6.9.1986 Keravan asemalla (Matti Pulkkinen) ja myöhäisin keväthavainto on 30.5. Nurmijärveltä (Seppo Takatalo).

Kuva: Pekka Nurminen.

Jälkikirjoitus: Syksyn ensimmäinen tilhihavainto tehtiin 15.10.2014 Nurmijärvellä (Timo Kärkkäinen) ja toinen havainto 21.10. Hyvinkäällä (Vilho Kuntsi).

10.6. Laulujoutsenen pesintöjä seurataan tänä vuonna

laulujoutsenpoikue_takatalo.jpg
Suomen kansallislintu, laulujoutsen, on BirdLife Suomen Vuoden lintu 2014. Sukupuuton partaalla hoippuneen lajin kanta on jatkanut kasvuaan yli puoli vuosisataa, ja tänä vuonna BirdLife Suomi päivittää kymmenen vuoden takaisen kannanarvionsa. Silloin päädyttiin 4 600 - 6 000 pariin. Keski- ja Pohjois-Uudenmaan alueella pesi tuolloin vain neljä paria.

Laulujoutsen on alkanut levittäytyä omimmilta alueiltaan soilta, reheviltä järviltä, järvenlahdilta ja lammilta merenlahdille ja karuille selkävesille. Nyt lintuharrastajat lähtevät laskemaan joutsenia kymmenentuhannen parin ennakkoarvion pohjalta. Tiedon keruussa kaivataan luonnossa liikkujien apua.

Poikaset kuoritutuvat toukokuun lopulta alkaen ja varttuvat lentokykyisiksi noin kolmessa kuukaudessa. Poikueessa on tavallisesti 4 - 5 poikasta, mutta suurimmissa poikueissa on ollut peräti 11 poikasta.

Apus ry vastaa laulujoutsenen pesimähavaintojen keruusta ja koonnista Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Tuusulassa, Järvenpäässä, Keravalla ja Nurmijärvellä. Yhdistys toivoo saavansa yleisöltä havaintoja laulujoutsenen pesimäpaikoista ja poikasmääristä. Tiedot voi lähettää osoitteeseen apus@birdlife.fi tai soittaa 050-3296140. Pesimäkauden päätyttyä havainnoista kootaan raportti, jossa arvioidaan laulujoutsenkannan nykyinen suuruus.

Vuoden lintu BirdLifen sivuilla http://www.birdlife.fi/vuodenlintu/

Kuva: Seppo Takatalo

5.6. Viitalinnut ja ruisrääkkä rynnistivät

Toukokuun hellejakso oli idästä ja kaakosta tuleville muuttolinnuille parhaaseen mahdolliseen aikaan. Se siivitti viitakerttuset, viitasirkkalinnut ja ruisrääkät lähihistorian rajuimpaan rynnistykseen. Nyt yöluonnossa on paljon kuunneltavaa!

Viitakerttunen on ykkönen

Laululinnuista alkukesän laji on ollut viitakerttunen. Tämän mestarilaulajan keikat ovat huonoimpina kesinä olleet muutaman yksilön varassa. Jos viime kesä oli jo hyvä, niin nyt ollaan ihan omissa lukemissa. Toukokuun loppuun mennessä Apuksen alueella oli tehty jo yli 70 havaintoa, mikä on enemmän kuin neljänä viime vuonna yhteensä!

Toukokuisia havaintoja 25.5. mennessä on ollut seuraavasti:

  • Ennen vuotta 2005 yhteensä 7 havaintoa.
  • Vuosina 2005 - 2009 nollasta neljään havaintoa per vuosi
  • 2010   22 havaintoa
  • 2011   5 havaintoa
  • 2012   24 havaintoa
  • 2013   29 havaintoa
  • 2014   72 havaintoa

Viitakerttusen kauniita huilusooloja voi kuulla kaikkialla alueellamme. Linnut ovat olleet hyvin äänessä vielä myöhäisaamuntunteinakin.

Viitakerttusen laulua lintukuva.fi -sivulla: http://www.lintukuva.fi/aanet/acrdum.mp3

Joka paikassa raksuttaa...

Myös viitasirkkalintu kuuluu itärintaman rynnistäjiin. Viime vuonna lajista oli tehty kesäkuun alkuun mennessä 7 havaintoa, kun nyt havaintoja on ollut kolminkertainen määrä! Useina vuosina viitasirkkalintu on runsastunut vielä kesäkuun puolivälin jälkeen ja onkin jännittävä nähdä, kuinka monta yksilöä tulee vielä lisää? Siinä missä sen kaima pensassirkkalintu pirisee niin viitasirkka raksuttaa. Keskellä päivää äänessä oleva sirkkalintu on useimmiten viita.
Viitasirkkalintu on jo nyt alueen yleisin sirkkalintulaji, sillä pensassirkkalintuja on kuultu vasta tusinan verran. Ne ovat vielä kovasti liikkeellä, sillä harvasta yksilöstä on yhtä kuuntelukertaa enempää havaintoja.

Viitasirkkalinnun laulua lintukuva.fi -sivulla: http://www.lintukuva.fi/aanet/locflu.mp3
Pensassirkkalinnun laulua lintukuva.fi -sivulla: http://www.lintukuva.fi/aanet/locnae.mp3

… ja narisee!

Ruisrääkkä rynnisti viitalintujen ohella toukokuun puolesta välistä lähtien vauhdilla. Helteinen itävirtaus siivitti muuttomatkalla olevasta Venäjän kannasta osan meille asti. Viimeisen 30 päivän aikana Lintutietopalveluun on kirjattu yli 80 raksuttajaa, mikä on viimevuotisen huippumäärän tasoa jo nyt. 

Ruisrääkän laulua lintukuva.fi -sivulla: http://www.lintukuva.fi/aanet/crecre.mp3

Kaikki kehrääjät löydetty?

Myös kerääjiä kuulunut ilahduttavasti: yli 20 havaintoa viimeisen 30 päivän aikana. Määrä on viimevuosien tasoa. Onkohan niin, että kaikki alueen vakioreviirit tunnetaan jo niin hyvin, että uusia kehrääjäpaikkoja ei enää löydetä? Lintua kannattaa kuunnella sorakuopien ja muiden kuivien mäntykankaiden läheisyydestä.

Kehrääjän laulua lintukuva.fi-sivulla: http://www.lintukuva.fi/aanet/capeur.mp3

Luhtakerttuset vielä tulossa

Luhtakerttusia on havaittu reilut parikymmentä, joista noin puolet Hyvinkäältä. Lajin vähäisyyttä tänä keväänä kuvastaa se, että tätä kirjoitettaessa Mäntsälässä ja Nurmijärvellä on havaittu vain yksi yksilö ja Keravalla 2 ja Järvenpäässä 3. Lajin runsastuminen on kuitenkin odotettavaa kesäkuun aikana. Rastaskerttunen on asettunut viimevuotiselle reviirille Tuusulan Rantamossa olevalle Seittelin altaalle. Rytikerttusia on havaittu 7 yksilöä, mikä jatkaa viimevuosien niukkaa ryti-linjaa. Laji häviää samaan tahtiin ruovikoiden ruoppaamisen myötä.

Luhtakerttusen laulua lintukuva.fi -sivulla: http://www.lintukuva.fi/aanet/acrris.mp3

Kanoja kyllä, huitteja ei

Aina vähissä olevista rantakanoista luhtakana on ollut ilahduttavan runsas. Havaintoja on tehty noin 9 yksilöstä. Laji talvehtii Euroopassa ja on varmasti kärsinyt edellisvuosien ankarista eurotalvista. Nyt siis menee paremmin! Luhtahuitit ovat huittailleet muutaman yksilön voimin. Ridasjärven reviiri vaikuttaa pysyvämmältä, kun muut ovat olleet ohikulkumatkalaisia.

Luhtakanan laulua lintukuva.fi -sivulla: http://www.lintukuva.fi/aanet/ralaqu.mp3
Luhtahuitin laulua lintukuva.fi -sivulla: http://www.lintukuva.fi/aanet/porpor.mp3

Havainnot on kerätty Lintutietopalvelu Tiirasta.

27.5.2014 Liejukanoja ennätysmäärä!

liejukana_mika_asikainen.jpgTänä vuonna on havaittu Apuksen toimialueella poikkeuksellisen paljon liejukanoja. Ruovikkoisissa lutakoissa, lammikoisssa ja järvien lahdilla pesivää lajia on havaittu Keravalla, Tuusulassa kolmella paikalla ja Hyvinkään Ridasjärvellä. Liejukanoja on havaittu yhteensä 6 yksilöä, kun viime vuosina määrä on ollut noin puolet pienempi.

Yksittäistä syytä tämänvuotiseen runsastumiseen ei ehkä ole. Laji hyötyy yleisesti rantojen ruovikoitumisesta ja etelärannikon kanta on ollut tasaisessa kasvussa jo muutaman vuoden. Varmasti myös leuto talvi oli mieleinen Euroopassa talvehtivalle liejukanalle.

Vaikka sopivia pesimäpaikkoja on myös Apuksen alueella paljon, niin laji on vähälukuisuutensa vuoksi Suomessa vaarantuneiden listalla. Tämä tarkoittaa sitä, että on riski että se häviää lajistostamme. Suomessa pesii arvioiden mukaan vain noin 100 paria.

Helppoa tunnistaa

Kun liejukana ui näkyviin, se on helppo tunnistaa. Se muistuttaa lähisukulaistaan nokikanaa, mutta on yleisväriltään tumman siniharmaan ja selkäpuolelta oliivinruskea. Alaperä on valkoinen, kyljissä on silmiinpistävä valkoinen pitkittäisjuova. Nokantyvi ja otsakilpi ovat kirkkaan punaiset, nokan kärki keltainen. Näillä tuntomerkillä aikuisesta eli keväällä ja alkukesällä nähdystä liejukanasta ei voi erehtyä.

Liejukana on parhaimmillaan helppoa löytää. Se saattaa uida omintakaiseen tyyliin hieman etukenossa ja nytkähdellen eteenpäin tai ruokailla ruovikon reunassa vain muutaman metrin päässä lammikkoa kiertävästä polusta. No, vaikeimmillaan sitä ei löydä sulkapallokentän kokoisesta lammesta tuntien tuijottelullakaan.

Etsi oma liejukana!

Tähän mennessä kaikki liejukanat ovat löytyneet hyviltä lintupaikoilta eli sieltä missä lintuharrastajat retkeilevät. Kuinkahan paljon niitä on muualla? Yksi hyvä esimerkki on Tuusulassa, golf-kentän altaassa pesivä pari. Ilman golfaajilta saatua tietoa, lintu olisi voinut jäädä löytämättä. Myös Jokelan lukuisilta pikku-altailta on löytynyt jo kaksi yksilöä lintukartoitusten ja satunnaisten käyntien ansiosta. Onko sinun kotisi tai ulkoilureittien varrella pientä lamparetta, jonka rannat uhkuvat umpeenkasvua tai edes osittain kasvavat kaislaa tai osmankäämiä?

Olemme kiinnostuneita selvittämään, kuinka paljon liejukanoja on Keski- ja Pohjois-Uudellamaalla. Kaikki havainnot ovat tervetulleita, myös ne joissa liejukanaa ei ole lampareella käynnistä huolimatta löytynyt. Voit ilmoittaa havaintosi yhdistyksen havaintovastaavalle esimerkiksi sähköpostitse; mikko1savelainen@hotmail.com.

Kuva: Mika Asikainen

13.5.2014 Harvinaisuuksia!

Viime päivinä on saatu ihastella monialampiviklo-joniraivio-20140511.jpg lintuharvinaisuuksia. Pääosassa ovat olleet kahlaajat. Hyvinkään Livinkylässä havaittiin 11.5. lampiviklo, josta on alle 20 havaintoa Apuksen toimialueelta. Tuusulan Rantamossa havaittiin 12.5. karikukko samanaikaisesti mustapyrstökuirin kanssa. Mustapyrstökuiri on pikkuharvinaisuus, jonka keväisessä esiintymisessä on erittäin suurta vaihtelua. Parhaimpina vuosina lajia havaitaan 3-5 yksilöä, mutta nyt nähty lintu on kevään ensimmäinen. Karikukko on rannikon pesimälaji, joka eksyy sisämaahan harvoin. Edellisestä vierailusta ehti kulua jo neljä vuotta.

Kahlaajien lisäksi on havaittu jo peräti kolme pikkutiiraa. 12.5. Hyvinkään Ridasjärvellä ja Tuusulan Rantamossa olleet linnut ovat varmuudella eri yksilöitä. Eri yksilöksi tulkittaneen myös muutama päivä aikaisemmin Rantamossa piipahtanut yksilö. Pikkutiirasta on ainoastaan 4 aikaisempaa havaintoa,joten määrä lähes tuplaantui parissa päivässä!
Kuva: Joni Raivio

10.5.2014 Sorsapoikueet liikkeellä

Viime viikonloppunaisokoskeloperhe.jpg havaittiin Tuusulassa ja Mäntsälässä telkkäpoikue ja 5.5. Rusutjärvellä sinisorsaemo kahdeksan poikasen kanssa.  Aikainen jäidenlähtö ja huhtikuun hellejakso ovat vauhdittaneet vesilintujen pesintöjä.

Vesilintupoikueilla ei ole mitään hätää, vaikka säät vaihtelisivatkin rajusti; vesi tasaa ilman lämpötilaeroja ja ruokaa löytyy jäättömänä pysyvästä vedestä.
Suurin riski poikasilla on joutua varisten tai muiden saalistajien kohteeksi. Emo pystyy kohtalaisen hyvin suojaamaan poikuettansa ilmahyökkäyksiltä; usein pieninkin varoitus muilta linnuilta saa emon komentamaan poikueen rantakasvillisuuden suojiin. Tällä hetkellä suojaavaa rantakasvillisuutta on vielä niukasti ja vesilintupoikueiden hyvinvointi tulisi nyt erityisesti huomioida maastossa liikuttaessa. Poikueille tuhoisin yhdistelmä on rannalta lähestyvä ihminen ja ilmassa vaaniva saalistaja. Mikäli haluat minimoida sorsapoikueisiin kohdistuvat riskit, älä liiku rantaviivassa!

Kuvassa isokoskelopoikue, kuva Juha Honkala.

7.5.2014: Pohjoistuuli pysäytti suokukot

20140426_181231_03suokukkojarantamossa.jpg

Huhti-toukokuun vaihteen pohjoistuulinen sää on jarruttanut mm. monien kahlaajien muuttoa. Erityisesti suokukkoja on nyt nähtävillä hienosti myös Apuksen alueella. Pääosin koiraslinnuista koostuvia parvia voi nähdä mullospelloilla ja järvien rannoilla missä vain. Suurimmissa parvissa on ollut jopa yli 300 lintua. Tämän kuvan otti Pekka Nurminen Tuusulan Rantamossa.

Myös hanhiparvet ovat pysyneet Apuksen pelloilla koko huhtikuun. Useiden satojen lintujen parvia on kirjattu vielä toukokuun alkupäivinä ainakin Hy Kytäjällä ja Ridasjärvellä, Nu Lepsämässä sekä Tu Rantamossa. Suuria harvinaisuuksia ei ole osunut kiikareihin, harvinaisimpia lintuja ovat olleet pikku-uikku Ridasjärvellä, sepelrastas Rantamossa ja haarahaukka Mäntsälässä.

1.4.2014: Hanhien maaliskuu

Kulunut maaliskmetsa-ja-tundrahanhi-pellossa-pekka-nurminen.jpguu oli hyvin poikkeuksellinen lintumaailmassa. Saapumisennätyksiä tuli lähes päivittäin, ja moni laji oli maaliskuun lopussa maastossa runsaampi kuin koskaan ennen. Aikainen kevät näkyi myös isojen lintujen muutossa. Hanhet saapuivat Apuksen alueelle ennätysaikaisin ja myös ennätyksellisin määrin. Metsähanhen saapumisennätys kirjattiin 9.3. (parannusta kaksi päivää) ja tundrahanhen uusi ennätys 13.3. (9 päivää aiemmin kuin koskaan).

Ennen kevättä 2014 Apuksen havaintoarkistosta löytyy maaliskuisia havaintoja harmaista hanhista seuraavasti:

  • 1980-luvulla 4 havaintoa 16 yksilöstä
  • 1990-luvulla 10 havaintoa 30 yksilöstä
  • 2000-luvulla 43 havaintoa 299 yksilöstä
  • 2010-13: 72 havaintoa 2534 yksilöstä
  • 2014: PERÄTI 296 havaintoa 20089 yksilöstä

Kokonaissumma yli 20000 yksilöä sisältää tietysti runsaasti päällekkäisyyksiä, kun samoilta paikoilta on ilmoitettu useampia havaintoja. Ja hanhet ovat myös pysyneet paikoillaan useampia päiviä. Hanhien maaliskuinen esiintyminen on näistä päällekkäisyyksistä huolimatta aivan ennennäkemätön.

Hanhimäärät lisääntyivät maaliskuun loppua kohden ja suurimmat parvet havaittiin 30.3. Hy Livinkylässä (arvio 1300 harmaata hanhea) (K.Lindeman) sekä 31.3. Hy Ridasjärvellä noin 700 metsähanhea + 120 tundrahanhea (K.Degerstedt ym.). Suurin tundrahanhikerääntymä oli 30.3. Nu Lepsämän koululla noin 200 lintua (R.Yrjölä).

Sen lisäksi, että lintuja on kerääntynyt lepäilemään alueen pelloille, myös hienoja muuttoja on havaittu. 22.3. laskettiin Tu Rantamosta 923 muuttavaa hanhea ja seuraavanakin päivänä noin 800 hanhea (A.Aaltonen ym.).

Maaliskuussa meillä havaittavia, niin sanottuja harmaita hanhilajeja, on neljä: metsähanhi, tundrahanhi, merihanhi ja lyhytnokkahanhi. Metsähanhi on näistä ylivoimaisesti runsain ja toinen tavallinen on tundrahanhi. Merihanhista tehtiin maaliskuussa seitsemän havaintoa ja harvinaisista lyhytnokkahanhistakin yhtä monta.

Metsähanhesta esiintyy Suomessa kaksi rotua: taigametsähanhi ja tundrametsähanhi. Taigametsähanhet muuttavat pääosin länsirannikkoa pitkin pohjoiseen ja tundrametsähanhet Etelä- ja Itä-Suomen yli kohti koillista ja Venäjän tundraa. Apuksen alueella havaitaan molempia rotuja. Rodut ovat kaukoputkella tunnistettavissa maastossa ja harrastajien toivotaankin pyrkivän tunnistamaan metsähanhet rodulleen aina kun mahdollista. Suomessa pesivä taigametsähanhi on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja sen kannanmuutokset tunnetaan yllättävän huonosti. Tietoa rotujen tunnistamisesta löytyy mm. tästä Linnut-lehden artikkelista: Mistä tunnen tundrametsähanhen?

Kuva: Metsähanhia ja tundrahanhi (Pekka Nurminen).

11.3.2014: Aikainen kevät tuonut lukuisia ennätyssaapujia

Kevät 2014 on alkanut ennätysten merkeissä. Lumeton maisema ja poikkeuksellisen lauha lounainen ilmavirtaus käynnistivät kevätmuuton ennätysaikaisin. 11.3. mennessä jo kymmenkunta lajia oli rikkonut saapumisennätyksensä. Tässä kevään 2014 saapumisennätyksiä:

  • 23.2. töyhtöhyyppä
  • 25.2. sepelkyyhky
  • 25.2. kanadanhanhi
  • 8.3. merihanhi
  • 9.3. metsähanhi
  • 10.3. pikkujoutsen
  • 10.3. naurulokki
  • 11.3. västäräkki
  • 11.3. tavi


7.1.2014: Hiiripöllöjen suurvaellus: jo yli 100 pöllöä löytynyt

Koko eteläisessä Suomessa on menossa hiiripöllöjen todellinen suurvaellus.Hiiripöllöjä on havaittu tähän mennessä 103, kun normaalisti havaitaan 0-2 hiiripöllön talvessa. Luvussa on tulkinnan varaa,sillä pöllöt liikkuvat laajalla alueella ennen parhaimman myyräpaikan löytymistä. Yksi pöllöistä pääsi jopa kansainväliseen kuuluisuuteen, kun Pentti Taskinen löysi melontaretkellään sumuiselta Tuusulanjärveltä uimassa olevan hiiripöllön.Pöllö pääsi Jouko Olkion avustuksella hoitoon ja kuva kanootin päällä köllivästä pöllöistä välittyi Keski-Uusimaa kautta ensin Suomen mediaan ja sen jälkeen ympäri maailmaa!

Vaellus näyttää tällä hetkellä hiipuvan eikä vuoden vaihtumisen jälkeen ole juurikaan löytynyt uusia pöllöjä. Nähtäväksi jää miten tilanne kehittyy talven aikana ja kuinka moni näistä upeista linnuista jää pesimään alueelle.

Alla kunnittaiset luvut, joista on kiittäminen Ari Ahtiaista, Mika Asikaista, Petri Solaa ja Tapio Tiirikaista. Havainnot on kerätty Tiira havaintojärjestelmästä.

  • Mäntsälä 50 pöllöä
  • Hyvinkää 28 pöllöä
  • Tuusula 8 pöllöä
  • Nurmijärvi 15 pöllöä
  • Järvenpää 1 pöllö
  • Kerava 1 pöllö