Apus ry

Apus ry on Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajien
yhdistys, jonka tavoitteena on edistää lintuharrastusta ja lintujen suojelua omalla alueella, Suomessa ja kansainvälisesti.

Liity jäseneksi!

Voit liittyä Apuksen jäseneksi BirdLifen liittymislomakkeella. Jäsenmaksu on 26 eur/vuosi. Liittymislahjana saat Lintuharrastus-oppaan ja BirdLifen havaintovihon.

Apuksen ekokisa

Tästä pääset Ekokisan sivulle: osallistu tai seuraa tuloksia!

Tykkää Facebookissa

Anna palautetta sivuista tai terveisiä Apukselle

BirdLife International

BirdLife International

Yhteystiedot

Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry
Osoite: PL 109, 05801 Hyvinkää
Sähköposti: apus@birdlife.fi
Tilinumero:
FI62 1029 3006 1010 82

BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomi

Apuksen alueen linnusto

(Tämän sivun tekstit kaipaavat osin päivitystä 2010-luvulle)

Pesimälajit

Apuksen alueella tavataan säännöllisesti pesivinä noin 140 lajia. Alue on eteläsuomalaista maaseutua viljelys- ja metsämaineen. Linnustolle arvokkaita kosteikkoja on useita, tunnetuimpina kohteina Hyvinkään Ridasjärvi, Tuusulanjärvi ja Mäntsälässä Kotojärvi ja Sulkavanjärvi. Rauhallisia metsäseutuja on vielä alueen reunaosissa, vaikkei varsinaisista erämaista voikaan enää puhua. Kaupungit ja kylät puistoineen ja puutarhoineen kuten muutkin kulttuuriseudun kohteet tuovat oman lisänsä lintujen pesimäbiotooppeihin. Alueen pesimälinnustoa tutkitaan vesilintulaskentojen, petoruutukartoitusten sekä rengastustoiminnan (pöllöt ja SSP-pyynti) avulla. Apuksen alueen linnustoa on kartoitettu mm. kolmessa valtakunnallisessa lintuatlas-hankkeessa vuosina 1974-79, 1986-89 ja 2006-2010. Olemme tehneet myös lukuisia paikallisia lintuselvityksiä.

Alueen pesimälajistoon kuuluu muutamia Etelä-Suomessa harvalukuisina pesiviä lajeja. Kaakkuri suosii laajojen metsämaiden kätköissä rauhallisina säilyneitä metsälampia, mutta on pesimäaikaan helpoiten tavattavissa suurempien järvien, kuten Kytäjärven ja Valkjärven selältä, missä emolinnut käyvät ruokailemassa pitkin kesää. Uusia pesimälajeja alueella ovat valkoposkihanhi ja kanadanhanhi, joista molemmista on muutamia pesimähavaintoja viime vuosilta.

Hyvinkään Ridasjärven linnustoa on tutkittu säännöllisesti. Järven säännöllisiin pesimälajeihin kuuluu useita EU:n lintudirektiivin mukaan suojeltavaksi katsottavia lajeja, joista tunnetuimpia ovat rantasoiden puihin rakentamissaan risulinnoissa pesivät sääkset. Kesällä 2000 järven pesimälajistoon liitettiin ensimmäistä kertaa niin ikään lintudirektiivillä suojeltu ruskosuohaukka. Kaulushaikaroita huutelee järvellä useampia joka kesä. Tällaiset isot, näkyvät ja kuuluvat linnut osuvat helposti jokaisen järvellä käyvän retkeilijän korviin tai kiikareihin ja ovat ainakin ensikertalaiselle mieliinpainuvia luontokokemuksia.

Ridasjärven pesimälajistoon kuuluvat myös härkälintu ja silkkiuikku sekä koreat mustakurkku-uikut ja lintujärvien tyyppilajeina pidettävät lapasorsat ja punasotkat. Järven elinvoimainen naurulokkikolonia, jossa parhaimmillaan (kesällä 1998) on pesinyt yli 1000 lokkiparia, antaa suojaa kaikille järvellä pesiville linuille. 1990-luvulla Ridasjärvestä tuli myös pikkulokkien suosima pesimäpaikka. Kesällä 1996 järvellä rengastettiin 123 pikkulokin poikasta. Uhanalaiseksi luokiteltu heinätavi sen sijaan on häviämässä alueen pesimälinnustosta.

Ridasjärven ympäristön soidensuojelualueella, samoin kuin vielä ainakin osittain ojituksilta säästyneellä Hyvinkään Petkelsuolla, Kurkisuolla ja Mäntsälän Kivilamminsuolla tavataan yhä pesivinä pohjoiseen lajistoon kuuluvia liroja ja  kapustarintoja. Uusi tulokas Apuksen alueella on meriharakka, joka on asettunut pesimään Tuusulan Rantamoon. Rantamon altailla on todettu 2010-luvulla myös tyllin pesintä. Punajalkaviklosta on useita pesintään viittaavia havaintoja 2000-luvulta. Sen sijaan vielä 1960-luvulla alueen soilla pesineet riekot hävisivät pesimälajistosta lopullisesti 1970-luvun puoliväliin mennessä.

Mäntsälän Kotojärvi on lähes täydellisesti umpeenkasvaneenakin yhä suotuisa pesimäpaikka joutsenelle ja ruskosuohaukalle. Vapun tienoilla Kotojärvellä voi kuulla myös jänkäkurpan soidinta. Myös Mäntsälän Sulkavanjärvellä pesii sekä ruskosuohaukka että kaulushaikara. Luhtakanan soidinta voi kuulla Mäntsälän Kotojärvellä ja Ridasjärvellä. Piilottelevista liejukanoista on Tuusulanjärvellä tehty havaintoja vuosittain 1960-luvulta alkaen. Lajin ensimmäinen pesintä todettiin 2010-luvulla Krapin golf-kentän alueella. Sen jälkeen havainnot ovat edelleen lisääntyneet ja laji pesii jo monella lampareella.

Järvien rantametsissä pesii useita pareja nuolihaukkoja. Tuulihaukan pesimäkanta on viime vuosina voimistunut haukkojen alkaessa hyväksyä niille asetetut pöntöt pesimäpaikoiksi. Kanahaukan kanta taas on pesämetsien hakkuiden myötä vähentynyt tuntuvasti ja varmimmin lajin tapaakin nykyisin muuttoaikaan tai talvisin kaatopaikoilta lokkijahdissa. Pesimäaikaisia kanahaukka-havaintoja ei julkaista Tiirassa edelleen valitettavan yleisenä esiintyvän petovihan vuoksi. 

Apuksen alueen laajat metsät ovat Uudenmaan pöllöjen vankimpia pesimäseutuja. Viirupöllöllä on vankka kanta Mäntsälässä ja Kytäjän läntisillä takamailla. Lehtopöllöt pesivät runsaina maaseudun kartanoiden ja taajamien tuntumassa ja huuhkajat sorakuoppien ja kalliorinteiden tarjoamilla sopivilla pesimäpaikoilla. Myös sarvipöllö pesii ajoittain hyvin runsaana peltomaiden väliin jäävissä metsäsaarekkeissa. Helmipöllö puolestaan on vähentynyt rajusti ja sitä havaitaan enemmälti vain hyvinä myyrävuosina.

Harmaapäätikka
on viime vuosina runsastunut ja sen uikuttavaa soidinääntä voi kuulla nykyään lähes missä vain Apuksen alueella. Pikkutikkoja pesii järvien ja jokien rantametsissä. Pohjantikkoja tavataan yhä vuosittain, mutta niiden pesintään sopivat vanhat kuusikot ovat kovaa vauhtia katoamassa.  Kangaskiuru, joka 1980-luvulla tuntui jo lähes kadonneen, on palannut alueen harvalukuiseksi, mutta säännölliseksi pesimälajiksi ja viihtyy erityisesti sorakuoppien maisemoiduilla tai muutoin rauhallisilla reunoilla. Alueen poikki kulkeva Salpausselkä poikittaisharjuineen on myös kehrääjien suosimaa pesimämaastoa. Pikkuvarpusen levittäytyminen 1980-luvun puolivälistä alkaen on ollut ilmiömäisen nopeaa ja laji kuuluu nykyisin lähes kaikkien alueen taajamien vakioasukkaisiin. Pihabongauksessa pikkuvarpunen ohitti varpusen yleisyydessä vuonna 2011. Pyrstötiainen pesii vuosittain muutaman parin voimin rantakoivikoissa. Pohjansirkusta viimeisin pesimäaikainen havainto on vuodelta 2010. Säännöllisten pesimälajien lisäksi alueella on aikaisemmin pesinyt riekkoja, peltopyitä ja valkoselkätikkoja, jotka nyt on katsottava pesimälajeina kadonneiksi. Peltopyitä tosin tarhataan ja vapautetaan säännöllisesti maastoon metsästystarkoituksessa.

Läpimuuttajat

Alueen läpi kulkee säännöllisesti  45 lajin muutto. Muuttoa seurataan keväisin ja syksyisin kohteissa, joista on mahdollisimman esteetön näkyvyys eri suuntiin, esim. Hyvinkään Ridasjärvellä, Hyvinkään Kulomäestä, Klaukkalan Tornimäestä Nurmijärvellä, Rantamon pelloilla Tuusulanjärvellä, Keravan Keinukalliolla ja Mäntsälän Sulkavanniemellä. Läpimuuttajista  kenties näkyvimpiä ovat joutsenet ja hanhet. Joutsenen runsastuessa koko maassa myös sen levähtäjämäärät ovat kasvaneet tasaisesti. Joutsenkantaa arvioidaan nykyään vuosittain toteutettavassa joutsenbongauksessa. Myös hanhet levähtävät Apuksen alueella nykyään keväin ja syksyin. Runsaimmat lajit ovat valkoposkihanhi, metsähanhi ja tundrahanhi. Parhaita levähdysalueita ovat olleet Nurmijärven Lepsämän pellot, Hyvinkään Kytäjän alue, Mäntsälän Lakiasaaren pellot ja Tuusulan Rantamo. Näyttävin sepelhanhimuutto havaittiin 22.9.91 Ridasjärvellä, missä hanhia laskettiin yli 8000. Nykyisen käsityksen mukaan alueen poikki kulkee pääosin Salpausselän harjumuodostelman synnyttämä koillisesta Päijänteeltä lounaaseen suuntautuva muuttokäytävä, jota arktiset läpimuuttajat käyttävät erityisesti silloin kun niiden muutto tuulien johdosta ajautuu sisämaahan.

Viime vuosina myös merimetsosta on Suomeen syntyneen pesimäkannan myötä tullut säännöllinen läpimuuttaja. Huhtikuun lopulla ja syyskuun jälkipuoliskolla on parhaat mahdollisuudet nähdä merimetsoja muutolla tai jopa kalastamassa alueen järvillä.

Petolintujen muutto on sisämaan tarkkailupisteissä varsin vaatimatonta. Viime vuosina havainnot merikotkista ovat lisääntyneet selvästi ja vuosittain havaitaankin kevät- ja syysmuutolla yhteensä useita kymmeniä merikotkia. Maakotkia nähdään paljon vähemmän, kuitenkin vuosittain ennenkaikkea lokakuussa. Haukoista hiirihaukat ja piekanat, samoin kuin suohaukat näyttäytyvät niinikään runsaimmillaan syksyisin, varsinkin jos myyräkanta on huipussaan. Parhaimmillaan haukkoja on laskettu Nurmijärven ja Hyvinkään peltoaukeilta yhdessä päivässä yli 50. Näkyvää petolintumuuttoa sisämaassa pääsee todistamaan hyvin harvoin. Harvinaisen voimakas piekanamuutto todettiin kuitenkin 26.4.80, jolloin Tuusulan Rantamossa laskettiin yhteensä 130 muuttavaa lintua.

Kahlaajien läpimuutto on selvimmin havaittavissa silloin, kun pelloille syntyy tulvien ansiosta niiden suosimia lepäilypaikkoja. Hyvinkäällä Kytäjoki ja siihen liittyvä Keihäsjoki tulvivat keväisin ja Kytäjän Neitsytsaaressa oli 13.5.85 kevättulville kerääntynyt yli tuhat kahlaajaa, runsaslukuisimpina juhlapuvuissaan pöyhistelevät suokukot. Toukokuun alkupäivinä on joinakin vuosina laskettu myös toisella sadalle yltäviä määriä valkovikloja Rantamon ja Kytäjän tulvilta. Syksyllä kahlaajien muutto jakautuu huomattavasti pidemmälle ajalle heinäkuun alkupuolelta syyskuun lopulle. Ridasjärven tuntumassa olevan Harjanteen tulvaniityn kautta muutti heinä-elokuussa 1996 lähes tuhat kahlaajaa. Sekä Ridasjärven että Tuusulanjärven kautta kulkee vuosittain monipuolinen, mutta yksilömääriltään usein vaatimaton kahlaajien syysmuutto. Muita vähälukuisia, läpimuuttavia kahlaajalajeja ovat tundrakurmitsa, punakuiri, kuovisirri, ja vesipääsky, joita kaikkia voi nähdä kevätmuutolla lähinnä toukokuussa ja vielä paremmin pitempään kestävän syysmuuton aikana heinä-syyskuussa. Vesipääskyllä todettiin Tuusulanjärvellä 12-15.8.77 poikkeuksellisen voimasta muuttoa, joka huipentui 13.8 havaittuun, sisämaaoloissa ainutlaatuiseen, 205 linnun muuttoon. Tuusulan Rantamoon rakennettu uusi kosteikko osoittautui ensimmäisenä kesänään kahlaajien suosimaksi levähdyspaikaksi, sillä 11.7.2000 siellä tavattiin muun muassa sisämaan oloissa ennätykselliset 31 kuovisirriä. Lokakuussa liikkeellä ovat kahlaajista  enää kaikkein karaistuneimmat, kuten jänkäkurpat, joita tavallisesti nähdään vain muutamia. Tuusulanjärven rantaniityllä lepäili 2.10.77 kuitenkin peräti 53 jänkäkurppaa. Heinäkurppa on palannut Suomen pesimälinnustoon ja on myös Apuksen alueella nykyään säännöllinen läpimuuttaja muutaman havainnon voimin.

Runsaan pihlajanmarjasadon vuosina tilhien läpimuutto ei jääne keneltäkään huomaamatta. Nykyisin, kun koristepihlajia on aivan kaupunkien keskustoja myöten, saapuvat tilhet loppusyksystä niiden marjoja syömään usein satapäisinä parvina. Parhaitten esiintymisten vuosina marjoja ja lintuja riittää tammi-helmikuulle saakka. Myös "Lapin rastaat" eli taviokuurnat vaeltavat pihlajanmarjasadon myötä silloin tällöin runsaslukuisemmin Etelä-Suomeen asti. Todellisia huipputalvia olivat talvet 2012/2013 sekä 2000/2001, jolloin taviokuurnia nähtiin marraskuulta helmikuulle asti päivittäin parhaiden päiväsummien noustessa yli sataan yksilöön. Tätä edeltävä runsaampi esiintyminen taviokuurnilla oli talvella 1976/77. Lapin linnuista myös lapinkirviset ja lapinsirkut kuuluvat säännöllisiin läpimuuttajiin ja niitä tavataan parhaiten syksyisin puintiaikaan ja sen jälkeen sänkipelloilta. Järripeippojen läpimuutto on joinakin syksyinä erityisen näkyvää. Niiden sata- ja tuhatpäisiä, levottomasti liikehtiviä parvia on nähty syys-lokakuun vaihteessa useina syksyinä alueen suurimmilla peltoaukeilla. Urpiaisten kuhisevat parvet ovat liikkellä myös talvisin ja niistä löytyy säännöllisesti myös joitakin tundraurpiaisia. Yksi selväpiirteisimmistä läpimuuttajista on pulmunen, jonka kevätmuutto alkaa maaliskuun puolivälissä, huipentuu huhtikuun alkupäivinä ja on kokonaan ohi huhtikuun puoliväliin mennessä. Syksyllä pulmusia havaitaan sisämaassa paljon vähemmän, sillä lokakuinen muutto tapahtuu pääosin öiseen aikaan.

Pikkuharvinaisuudet

Pesimälajien ja läpimuuttajien lisäksi parisenkymmentä muutakin lajia tavataan lähes vuosittain Apuksen alueella. Säännöllisistä vierailuistaan huolimatta nämä lajit ovat kuitenkin jo pikkuharvinaisuuksia, ja tuskin kukaan yksin retkeilevä lintuharrastaja saa niitä kaikkia joka vuosi kiikareihinsa Apuksen alueella. Osa pikkuharvinaisuuksista esiintyy koko Suomessa säännöllisen levinnäisyytensä reuna-alueella ja siksi vähälukuisina. Osa taas on harvalukuisia läpimuuttajia tai pelkästään epäsäännöllisten vaellusten yhteydessä tavattavia lajeja. Tähän ryhmään kuuluu myös joitakin varsin runsaslukuisia merilintuja, joita tavataan silloin tällöin myös sisämaassa. Jotkut tämänkin ryhmän lajeista ovat satunnaisesti myös pesineet Apuksen alueella. Suomenlahden toisella puolen pesii kaksi haikaralajia, joiden liikehdintä ulottuu vuosittain Etelä-Suomeen asti. Itse asiassa harmaahaikara on 1990-luvulla jo vakiintunut Suomenkin pesimälajistoon. Harmaahaikaroille on tyypillistä pesinnän jälkeinen kiertely pohjoisen suuntaan, jonka tarkoituksena on laajentaa lajin elinpiiriä. Kiertelyyn osallistuvia nuoria yksilöitä nähdäänkin joka vuosi heinä-lokakuussa Apuksen alueen kaikilla järvillä. Erityisesti näiden pitkäkaulaisten tikarinokkien suosiossa on Tuusulanjärvi, jossa parhaimmillaan voi nähdä parikymmentä lintua. Myös kattohaikaroita, jotka pesivät meitä lähinnä Baltiassa, tavataan Suomessa vuosittain, joskin paljon vähemmän kuin harmaahaikaroita. Apuksen alueella kattohaikara on vuodesta 1991 lähtien nähty vuosittain. Suurin osa havainnoista koskee yksittäisiä lintuja ja paras aika kattohaikaran näkemiselle on toukokuun alkupuoli.

Kyhmyjoutsen
on saaristossa runsaslukuisena pesivä laji, joka muuttoaikoina kiertelee säännöllisesti myös sisämaan järvillä. Alueen ensimmäiset kyhmyjoutsenet nähtiin huhtikuussa 1981 Tuusulanjärvellä, missä laji myös pesi ensimäisen kerran kesällä 2005. Merialueilla pesivän kannan nopea runsastuminen näkyy myös sisämaahavainnoissa: 1980-luvulla kyhmyjoutsenesta tehtiin Apuksen alueella vain 7 havaintoa, kaikki keväisiä, mutta 1990-luvulla laji on havaittu jo 10-20 kertaa vuodessa ja sen voikin nykyisin nähdä lähes mihin aikaan vuodesta tahansa. Merilinnuista myös räyskiä tavataan säännöllisesti alueen järvillä ja havaintoja on vuodesta 1975 lähtien kirjattu vuosittain useita. Suurin osa havainnoista ajoittuu heinä-elokuulle, jolloin liikkeellä ovat pesinnän jälkeiset kiertelijät, joskus perhekunnittain. Apuksen alueen järvistä Tuusulanjärvi ja Mäntsälän Kilpijärvi ovat viime vuosina olleet räyskien suosiossa. Sisämaahavainnot merihanhesta ovat viime vuosina yleistyneet tuntuvasti. Niitä tavataan lähes joka kevät kiertelevinä alueen järvillä ja tulvilla. Parhaat mahdollisuudet merihanhen näkemiselle on huhtikuun aikana.

Tyyppiesimerkki harvinaisesta läpimuuttajasta, josta havaintoja on viime vuosina alkanut kertyä yhä enemmän, on muuttohaukka. Muuttohaukan pesimäkanta Suomessa on 1990 lähtien hitaasti, mutta varmasti alkanut elpyä ja havaintojen määrä Apuksen alueellakin on kääntynyt hienoiseen nousuun. Puolet alueen muuttohaukkahavainnoista ajoittuu huhtikuun 10-30. päivän väliseen aikaan ja syksyllä muuton huippu osuu syyskuun viimeiselle viikolle. Kahlaajien joukossa on myös muutamia harvalukuisia läpimuuttajia. Jänkäsirriäinen on oikullisesti tavattava laji, josta havaintoja on kertynyt vain muutamia kymmeniä. Turkinkyyhky alkoi levittäytyä Suomeen 1950-luvulla ja se pesii nykyisin harvalukuisena asutuskeskuksissa. Apuksen alueen ensimmäiset havainnot tehtiin 1971 Mäntsälässä ja 1972 Tuusulan Hyrylässä. Laji on kuitenkin 2000-luvulla taantunut eikä sitä enää tavata edes vuosittain Apuksen alueella. Turkinkyyhkyn maalaisserkkuna tunnettu turturikyyhky on viimeksi havaittu vuonna 2004. Turturikyyhkyn pesintä on on todettu Mäntsälän Ohkolassa vuosina 1988-90. Kuningaskalastajasta on Apuksen alueella tehty kuusi pesimähavaintoa. Vuosina 1975, 1976, 1995 ja 2009 "kunkku" on pesinyt Keravanjoella Järvenpään Lemmenlaaksossa. Lisäksi lajista on pesimähavainnot Vantaanjokivarresta Nurmijärven Palojoelta vuosilta 1968 ja 1976. Koska kuningaskalastaja esiintyy Etelä-Suomessakin säännöllisen levinnäisyysalueensa pohjoisrajalla, havainnot keskittyvät leutojen talvien vuosiin. Eniten havaintoja onkin vuosilta 1975-80 ja uudelleen vuosilta 1990-95, jolloin kunkkuja havaittiin pesintäajan lisäksi loka-joulukuussa.

Tunturikiuru, joka vielä 1950-luvulla pesi varsin runsaana pohjoisimman Suomen karuilla tunturinummilla, on viime vuosikymmeninä taantunut katoamisen partaalle. Vielä 1960-luvulla läpimuuttavia tunturikiuruja nähtiin joka kevät Kytäjän pelloilla ja esiintyminen jatkui Apuksenkin alueella melko säännöllisenä vuoteen 1976. Nykyisin laji ei ole edes vuosittainen. Myös sepelrastas kuuluu harvinaisiin läpimuuttajiin, jota ei tavata edes joka vuosi. Parhaat mahdollisuudet sepelrastaan löytämiseen on keväällä huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin isoja rastasparvia pysähtelee alueen pelloilla. Syyshavaintoja lajista on vain muutama. Idän taigametsistä vaeltaa ajoittain mielenkiintoisia vieraita. Vähälukuisena maassamme pesivän pähkinähakin itäisen rodun serkut lähtevät joukoittain liikkeelle silloin, kun sembramännyn siemensato jää erityisen niukaksi. Hakkien näkyvimmät vaellukset ovat osuneet vuosiin 1971, -77, -85, -87, -92 ja -95. Meitä lähinnä hakkeja pesii Sipoonkorven kansallispuistossa. Pesimäaikaiset havainnot keskittyvät Nurmijärven Rajamäelle, missä Alkon peltojen reunaan istutettu makedonianmännikkö on ollut hakkien suosiossa ja Järvenpäähän, missä vanhan puhdistamon alueella ja terveyskeskuksen puistossa on pienet sembrametsiköt. Läntisen rodun hakkeja saattaa lisäksi piilotella Nurmijärven lounaisosissa ja Tuusulan Rusutjärvellä pienten pähkinälehtojen tuntumassa. Idästä saapuu satunnaisesti myös pähkinänakkeleita talvisiksi vieraiksi lintulaudoille. Pähkinänakkeleita oli syksyn 1995 alkuun mennessä tavattu Apuksen alueella vain 22 yksilöä, mutta syksy 1995 muutti kaiken. Nakkeleita alkoi lokakuun alussa saapua kiihtyvällä vauhdilla ja kun vaellus marraskuun loppuun mennessä päättyi, oli havaintoja kertynyt parissa kuukaudessa 40 lisää. Nakkelit jäivät myös monen lintulaudan piristykseksi koko talveksi kadoten lopulta vähin äänin huhtikuun alkuun mennessä. Pähkinänakkelin tapaan arvaamattomasti vaeltavia kirjosiipikäpylintuja on Apuksen alueella havaittu runsaammin vain muutamina syksyinä ja talvina: 1957, 1972/73, -76, -87 ja -89/90. Eniten havaintoja on lokakuulta muuttolennossa liikkuvista pienistä parvista. Tammi-helmikuussa 1957 Hyvinkään keskustassa tehtiin useita havaintoja paikallisista kirjoloxioista. Kuhankeittäjä pesii valoisissa lehti- ja sekametsissä rantojen lähellä Etelä-Suomessa. Kanta on tiheimmillään kaakkoisosissa maatamme, mutta lajia tavataan harvalukuisena muuttajana Apuksenkin alueella valtaosan havainnoista ajoittuessa kesäkuun ensimmäisille viikoille. Kuhankeittäjän pesintä on varmistettu kesällä 1984 Tuusulanjärven rantalehdossa Järvenpään Kaakkolassa. Lisäksi pesintään viittaavia havaintoja on useita Tuusulan Rantamon Kurjensuolta vuosilta 1977 ja -87. Nokkavarpunen pesii harvinaisena lehdoissa ja puistossa Etelä-Suomessa. Apuksen alueella laji on tavattu vuodesta 1975 lähtien lähes joka vuosi. Kesäaikaisia havaintoja tehdän nykyään lähes vuosittain. 

Harvinaisuudet

Apuksen alueella on vuoden 2013 loppuun mennessä tehty havainnot yhteensä 294 lajista. Harvinaisimpia lajeja koskevat havainnot on tarkastettu BirdLife Suomen Rariteettikomitean toimesta. Alueharvinaisuuksia koskevat havainnot ovat Tringan Aluerariteettitoimikunnan tarkastamia. Apuksen alueella harvinaisuuksiksi katsottavia lajeja koskevat havainnot tarkastavat Apuksen havaintovastaavat.

RK-lajit

Harvinaisimpia Apuksen alueella tavattuja lajeja ovat pikkukiuru (Jä Savikko 16.1.-1.2.1975), pitkäjalka (Hy Ridasjärvi 14.-15.5.1999), pääskykahlaaja (Jä Vanhankylänlahti 7.-8.8.1989), arokiuru (Hy Pilliniemi 18.-19.3.1985), taigarautiainen (Ke Sompio 6.12.1998-9.2.1999), neitokurki (Tu Rantamo 18.-19.10.1977) ja mustapääsirkku (Hy Kytäjä 1.7.1999, löytyi kuolleena maantieltä ja on nähtävissä HY:n Eläinmuseon kokoelmissa), joista kaikista on koko Suomesta alle 15 havaintoa. Kaikkein harvinaisimmaksi listalle kiilasi kuitenkin 15.1.1996 Tuusulan Hyrylästä heikkokuntoisena löydetty Suomen ensimmäinen merikeiju. Luonnon arvaamattomuutta kuvastaa myös J.A.Palménin dokumentoima havainto Nurmijärven Rajamäellä 4.12.1902 pienestä lähteestä löytyneestä pohjankiislasta. Laji pesii meitä lähinnä Jäämeren lintusaarilla. Loppusyksyllä 1902 lintuja ajautui ankarissa myrskyissä joukoittain Suomeen ja ne löydettiin menehtyneinä tai huonokuntoisina usein paljaalta hangelta.

Muut ennen Apuksen perustamista havaitut valtakunnallisen tason harvinaisuudet ovat mustakaulauikku (Tu Tuusulanjärvi 11.6.1976 ), mustapäätasku (Järvenpää 13.12.1961, löytyi kuolleena), sepelsieppo (Hy Kytäjä 12.5.1968) ja valkopäätiainen (Hy Kytäjä 1.12.1979).

Apuksen toimintavuosien aikana vuodesta 1981 harvinaisuushavaintojen määrä on kasvanut nopeasti ja alueelle uusia RK-lajeja on löytynyt kaikkiaan 16. Näitä ovat edellä jo mainittujen lisäksi kiljukotka (Mä Kotojärvi 8.9.1981), arokotka (Nur Rajamäki 11.5.1984), amerikantavi (Hy Kytäjä 11.5.1985), silkkihaikara (Mä Kotojärvi 21.10.1992) ja töyhtökiuru (Tu Rantamo 14.3.1993).

Muita tuoreita valtakunnan tason tulokkaita alueen lajilistalla ovat arosuohaukka (Hy Kulomäki 18.5.2000), valkosiipitiira (Hy Ridasjärvi 18.-22.6.2000), viirusirkkalintu (Nur Nummenpää 27.6.2001), palsasirri (Hy Ridasjärvi 22.5.2002), ja pikkukiljukotka (Hy Ridasjärvi 18.5.2003).

Alueharvinaisuudet

Tringan alueharvinaisuuksien joukossa harvinaisimmasta päästä ovat sininärhi (yhteensä 6 havaintoa vuosilta 1935-1982), hippiäisuunilintu (Mä Soukkio 4.11.1989), taigauunilintu (Tu Jokipuisto 28.9.2003) ja keltahemppo (Jä Savikko 25.11.1981).

Niittysuohaukasta ja punajalkahaukasta tehtiin ensimmäiset havainnot jo 1960- ja 1970-luvulla. Viime vuosina niittysuohaukasta on tehty useampia pesimäaikaisia havaintoja, jotka johtivat ensipesintään Tu Rantamossa kesällä 2001. Pesintä kuitenkin epäonnistui pesän jäädessä kesäkuun kaatosateiden nostaman tulvan alle. Punajalkahaukkoja on havaittu 1990-luvulta alkaen lähes vuosittain.

Aiemmin Uudellamaalla pesivinä tavattu riekko hävisi Apuksen alueelta 1970-luvun alussa. Viimeinen havainto kuolleena löytyneestä yksilöstä tehtiin 10.3.1970 Mä Kivilamminsuolla. Myös vielä 1950-luvulla säännöllisenä läpimuuttajana esiintynyt kiljuhanhi on nykyisin koko Pohjolan uhanalaisimpia lajeja, eikä Apuksen alueella ole vuoden 1954 jälkeen ole tehty kuin kaksi varmistettua havaintoa: Tu Tuusulanjärvi 12.5.1970 ja Hy Äijänsuo 10.5.1986.

Lapin lajistosta Apuksen alueella on tavattu keräkurmitsa (Tu Rantamo 28.10.1963, Mä Sulkava 2.9.1986, Tu Rantamo 17.9.1989, Nur Järvenpohja 21.9.1993, Tu Rantamo 26. ja 27.8.2004), tunturikihu (Tu Rantamo 19.5.1974, Hy Kytäjärvi 3.-6.10.1996 ja Jä Linturanta 19.8.2004), lapinuunilintu (Hy Sveitsi 18.6.1985, Tu Kellokoski 19.6.1987 ja Nur Röykkä 28.6.2001) sekä kuukkeli (Kerava tammikuu 1944).

Apuksen alueelle on eksynyt myös sellaisia merilintulajeja kuin pikkutiira (Tu Rantamo 10.8.1971 ja Jär Vanhankylänniemi 12.7.1998) ja pikkukajava (12 havaintoa, viimeksi 2005) ja pikkuruokki, joka löytyi lajin massaesiintymisen aikaan 8.11.1998 Hyvinkään Ridasjärveltä. Jäämeren asukki oli laskeutunut järven viimeiseen sulaan railoon.

Myös alueharvinaisuushavaintoja on Apuksen toimintavuosilta kertynyt paljon enemmän kuin ennen yhdistyksen perustamista. Tämä johtuu paitsi lintuharrastajien määrän lisääntymisestä, myös retkeilyn monipuolistumisesta ja optiikan sekä määrityskirjallisuuden huomattavasta kehityksestä. Tätä ilmentää muun muassa lisääntyneet havainnot lyhytnokkahanhista. Ensimmäinen nähtiin muuttavana metsähanhiparvessa Hy Ridasjärvellä 27.4.1985, jonka jälkeen havaintoja on tullut jo useita lisääkin. Pikkuhuitti havaittiin ja valokuvattiin ensimmäisen kerran Hy Ridasjärvellä 24.4.1986, mutta sen ääneen päästiin alueella tutustumaan ensimmäisen kerran 11.-16.6.2000 Tuusulanjärven eteläpäässä.

Myös viiriäisestä on viime vuosina tullut vuosittain löytyvä laji, jonka 12 havaintoa jakautuvat seuraavasti: 1. havainto 26.5.1975 Mä Ohkolasta, 1980-89 vain 3 havaintoa, vuosilta 1990-1999 jo 13 havaintoa ja vuosilta 2001-2004 myös 13 havaintoa

Heinäkurppa on Apuksen alueella tavattu jo yli 40 kertaa, joista kuusi yksilöä syksyltä 1996, jolloin nuoria, pelottomia lintuja tavattiin yllättäen pihanurmikoilta ympäri Etelä-Suomea. Lampiviklosta on kertynyt 7 havaintoa, viimeisimpänä 12.-15.7.2004 Hy Kytäjän Postin tulvalla viihtynyt yksilö. Mustatiiroja havaitaan nykyisin vuosittain, parhaina tapaamispaikkoina Hy Ridasjärvi ja Tuusulanjärvi. Ridasjärvellä on nähty myös alueen ensimmäiset jalohaikarat: ensimmäinen 1.6.2000 ja toinen seuraavana vuonna 29.4.2001.

Virtavästäräkki tavattiin alueella ensimmäisen kerran Tu Kellokoskella 8.11.1975. Sen jälkeen lajista on tehty kaksi muutakin havaintoa: Hy Kytäjällä 3.8.-11.9.1983 ja tuoreimpana Tu Rusutjärven uimarannalla 23.10.2004 havaittu yksilö.

Muita alueharvinaisuustason lisäyksiä alueen lajilistaan ovat olleet sitruunavästäräkki (Hy Kytäjä 30.4.1996), pikkusirkku (Nur Järvenpohja 15.9.1997) ja mustaotsalepinkäinen (Nur Savikko 12.7.1998 ja Hy Kytäjä 8.8.2004), isokirvinen (Tu Rantamo 16.9.2001) ja avosetti (Jä Vanhankyläniemi 12.5.2002).

Apus-harvinaisuudet

Loput alueen harvinaisista lajeista eivät ylitä valtakunnallista eivätkä koko Uudenmaan alueen harvinaisuuskynnystä. Harvinaisimmista tämän ryhmän lajeista ei Apuksen alueella kuitenkaan ole tehty kuin muutama havainto. Tällaisia lajeja ovat lapintiainen, josta on vain 3 havaintoa, viimeksi talvella 2001/02 Mä Kotojärvellä, sekä tunturipöllö kahden havainnon voimin, viimeksi Hyvinkään Ali-Mattila 28.12.1996. Piilottelevaa elämää viettävästä pikku-uikusta on tehty 7 havaintoa, joista viimeisin Keravanjoella 21.11.-6.12.2004. Mustahaikarastakin on alle 10 havaintoa, joista kaksi Hy Ridasjärveltä (24.4.1998 ja 31.5.2000).

Aikanaan Apuksenkin alueen pesimälajistoon kuulunut valkoselkätikka on jo lähes kadonnut lintuharrastajien havaintovihkoista. Se esiintyi vuoteen 1972 asti vuosittain tavattavana lajina ja vielä vuonna 1976 tikkoja havaittiin yhteensä kuusi. Sen jälkeen vuoden 1996 loppuun mennessä valkoselkätikka havaittiin alueella vain 12 kertaa, mutta sen jälkeen vuoden 2004 loppuun mennessä uusia havaintoja on kertynyt ilahduttavasti jo 14 eri yksilöstä. Pisimpään paikoillaan viihtyneet linnut on nähty talvisaikaan, talvella 1993/94 Tuusulan Gustavelundissa, talvella 1996/97 Hyvinkään Kytäjällä sekä talvella 2004/05 Tuusulanjärvellä.

Toinen jo kadonnut pesimälaji on peltopyy, jota kuitenkin edelleen tavataan epäsäännöllisesti johtuen lajin palauttamiseen tähtäävistä istutuksista. Peltopyyn esiintymisessä Apuksen alueella voidaan erottaa kaksi jaksoa. Vuoteen 1972 asti peltopyitä tavattiin säännöllisesti vuosittain. Suurimmissa parvissa Hyvinkäällä ja Mäntsälässä oli 10-20 lintua vielä 1967, mutta sen jälkeen havainnot harvenivat, kunnes 1970-luvun alussa nähtiin enää muutama yksilö. Kenties viimeinen luonnonvarainen yksilö nähtiin Hy Pikosuolla 10.9.1972.

Peltopyyn toinen esiintymisjakso, joka koskee ainakin osittain istutusten kautta palautettua kantaa, alkoi vuodesta 1974, jolloin äkkiä tavattiin taas parikymmenpäisiä parvia Järvenpäässä ja Hyvinkään Kuumolassa. Näitä lintuja riitti noin 10 vuodeksi. 1980-luvulla ei enää nähty kertaakaan yli 10 peltopyyn parvia. Vuosina 1987-88 ei peltopyistä tehty yhtäkään havaintoa. Sen jälkeen peltopyistä on tehty vain 6 havaintoa lähinnä Mäntsälässä ja Tuusulassa ja suurimmassa parvessa on ollut 5 yksilöä. Viime vuosina peltopyitä on istutettu Nurmijärven Nummenpäähän, Mäntsälän Ohkolaan ja vuodesta 2001 lähtien runsain määrin Hy Kytäjälle.

Suomenlahden alueella pesivistä tai sen kautta muuttavia merilintuja on Apuksen alueella tavattu seuraavasti (suluissa vuoden 2004 loppuun mennessä tehtyjen havaintojen määrä): ristisorsa (17), haahka (14), allihaahka (2), karikukko (19), merikihu (22) ja lapintiira (18). Harvinaisin näistä merilintulajeista on allihaahka, josta on toistaiseksi vain kaksi havaintoa: 23.5.1995 nähtiin Jä Tuusulanjärvellä 7 linnun parvi paikallisena ja 10.12.2000 Hy Myllykylän sorakasoilla 40 linnun muuttava parvi. Lapintiiroja nähdään nykyään vuosittain ainakin Tuusulanjärvellä.

Haarahaukasta ei vuosina 1988-96 tehty yhtään Tringan ART:lle ilmoitettua havaintoa. Sen sijaan vuosilta 1960-84 havaintoja on 9 yksilöstä. Toukokuussa 2000 haarahaukka nähtiin paikallisena Hy Kytäjällä ja keväältä 2001 lajista on Hyvinkäällä tehty kaksi havaintoa.

Alueen pesimälajistoon on myös pyrkimässä uusia lajeja, joista havaintoja on toistaiseksi hyvin niukasti. Tällainen laji on ruovikoissa viihtyvä rastaskerttunen, josta ensimmäinen pesintä varmistettiin Järvenpään Suvirannassa kesällä 1997. Alueen vähäisiin ruovikoihin on eksynyt myös viiksitimaleita. Ensimmäiset havainnot lajista on tehty Tuusulanjärvellä 20.10 ja 27.-28.10.1998 ja Hy Ridasjärvellä kolmesti, joista viimeisin 24.10.2004.

Lapinpöllö on pesinyt kerran Mäntsälän Kivistönkulmalla kesällä 1985, minkä lisäksi tästä komeasta pöllöstä on Apuksen alueella tehty vain neljä muuta havaintoa. Viimeisin havainto on Hy Ridasjärveltä 5-13.12.2000.

Värikkäästä harjalinnusta on alueella tehty kaikkiaan 15 havaintoa (luotettavat yleisöhavainnot mukaan lukien), joista yli puolet huhti/toukokuun vaihteessa. Mustaleppälintu on tavattu kaikkiaan 13 kertaa vuoden 2004 loppuun mennessä.

Lintuharrastuksen lisääntyminen yhdessä parantuneen määrityskirjallisuuden kanssa on auttanut joidenkin lajien havaituksi tulemista. Tällaisia lajeja ovat ainakin harmaasorsa (ensimmäinen 30.4.1975, yli 30 havaintoa, myös pesintä Hy Ridasjärvellä 1999), isolokki (4.12.1988, 24 havaintoa), lampiviklo (29.7.1984, 4 havaintoa), ja vuorihemppo (4.1.1963, 18 havaintoa). Näitä lajeja koskevista havainnoista valtaosa on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rengastusten myötä alueen lajilistalle on liitetty myös kirjokerttu. Kaikkiaan 13 havaitusta yksilöstä peräti 12 on saatu Tuusulanjärven rengastuksissa, ensimmäinen 8.8.1981. Ainut maastohavainto koskee Tuusulan Rantamon rannassa 2.-21.8.1996 tavattua nuorta kirjokerttua.

Loput Apuksen alueen harvinaisuuksista ovatkin sitten vähälukuisia läpimuuttajia, kuten isosirri (11 havaintoa), pulmussirri (5 havaintoa, viimeksi 25.9.2004 Tu Halosenniemessä) ja mustapyrstökuiri (yli 30 havaintoa). Näistä ei saada havaintoja edes ihan joka vuosi.

Apuksen lajilista sisältää kunnittaiset lajilistat kaikista vuoden 2006 syyskuuhun mennessä tavatuista lajeista.